Opetuksestani oon saanut pääasiassa hyvää palautetta ja risujenkin suhteen olen kyennyt parantamaan. Mun huomiokyky tunneilla kehittyy tasaista tahtia ja nyt pystyn jo kiinnittämään huomiotani asioihin, jotka ei vielä kuukausi sitten käyneet mielessäkään. Monipuolisuutta tuntien suhteen kaipaisin vielä lisää, mutta sekin voi olla että ne tuntuu ohjaajasta tasapaksummilta kuin tuntilaisista, itse ainakin tykkään vääntää vaikka niitä väistöjä monta tuntia putkeen, kun niistä vaan pitää saada just täydellisiä (ihan kuin muka onnistuisi :D).
Pääsin myös itse pitkästä aikaa hyppäämään kunnolla, kun kävi ilmi, että ratsastuksen tasokoe olikin jo aiemmin kuin oletettiin. Iski ihan järkyttävä paniikki, kun tiesin jo etukäteen että treeni on jäänyt hieman puutteelliseksi (hehe, keväällä viimeksi hypännyt sen 90cm) ja kouluohjelmastakaan ei mitään tsäänssiä päästä läpi. Nopeasti yritettiin saada alle jonkin sortin pikatreenit, joten hyppäsin pari kertaa pv-tamma Venlalla max. 95cm. Hienosti Venla meni kaikesta yli epäröimättä, mutta kuski oli kyllä taas niin ruosteessa, että oikein hirvitti. Se on jännä miten esteisiin tulee äkkiä rimakammo, jos niiden hyppelyä ei säännöllisesti harrasta. Joka tapauksessa yli mentiin, mutta silti oli ihan karmea paniikki pääsykokeiden johdosta.
Noh, tuomiopäivä sitten koitti viime viikolla. Pari päivää ennen kokeita soitin Hingunniemeen paniikissa että "turha mun on sinne vielä tulla kun en pääse läpi" ja sit ne vaan ihmetteli, että mistä tässä nyt on kyse. Sanoin, että en tosiaan pysty menemään K.N.:ää vielä ja esteilläkin se yksittäinen metrin este aiheuttaa paniikkireaktion. Sitten ne onneksi totesi, että ei siellä ole mitään rataa mentävänä, ratsastelen vaan hetken ja sit hyppään pari estettä ja ne arvioi mun lähtötason. Helpotuksen määrä oli sanoinkuvaamaton! Sain vielä Hingunniemestä hepan alle, joten ei tarvinut lähteä raahaamaan Kiiraa ja Venlaa sinne.
Tässä poseeraa Vallu, mun tasokoe heppa.
Hingunniemessä sitten mulle valikoitui FWB-ruuna Vallu (Ovaliant) hevoseksi. Olin itse tosi rento koko ajan, koska tiesin että ei väliä miten surkeasti ratsastan, niin tuun silti pääsemään sisään, koska onneksi oon oppisopimusopiskelija. Koulupuoli menikin tosi huonosti, Vallu oli myös tosi rento, mutta itse en saanut sitä kunnolla pohkeen ja ohjan väliin, joten se kyllä teki kaiken mitä pyydettiin, mutta ei ollut peräänannossa. Sit siirryttiin hyppyihin ja Vallu kyllä meni kaikesta nätisti yli, esteet nyt ei olleet kuin max. 60-70 cm. Sit hoidin Vallun pois ja siirryin odottelemaan tuomiota.
No sieltähän se lopulta tuli. Ei mennyt ihan putkeen, joten ehdottivat mulle ensin harrasteohjaajan koulutusta näin alustavasti. Kuulemma paljoa ei ratsastuksenohjaajan lähtötasosta puutu ja koska molemmissa alun lähijaksot on samat, niin jos saan tasoa nostettua kevääseen mennessä, niin mut siirretään takaisin ohjaajalinjalle. Kouluratsastuksessa hevosen pitäisi olla paremmin vielä pohkeen edessä ja esteillä olin hieman jäljessä hypyssä. En sanonut että yleensä uudella hevosella jättäydynkin kiellon varalta hieman jälkeen, koska haluan olla kiellon varalta hollilla. Mutta eipä yllättänyt tämä tulos juurikaan ja ihan hyvillä mielin otin uutiset vastaan. Nyt treenataan täysillä kohti kevättä, joka oli muutenkin se ajankohta milloin ajattelin pyrkiä pääsykokeisiin. :)
Kiiran kanssa startattiin harjoituskoulukisoissa meidän eka K.N. Special. Olin jo varautunut mahdolliseen kevätjuhlanäytökseen, joka järjestettiin meidän edellisissä harjoituskisoissa, mutta toisin kävi. Kiira oli edeltävän estetunnin jäljiltä niin puhki, että se oli todella eteenpäinpotkittava koko radan ajan ja jo verkassa. Kouluaidoista se ei sanonut mitään ja toimi vetelyyttä lukuunottamatta ihan kohtuullisesti (verraten sen normitasoon). Se on edelleen haastava ratsastaa, edelleen vastustelee jonkin verran ja heittelee päätään, mutta on myös edistynyt paljon. Prosentteja tuli huikeat 51,4% mutta hyväksytty tulos ainakin! Joku yritti kuvata meidän suoritusta, mutta tabletista oli akku loppunut, mikä sinänsä on ihan hyvä asia.
Muuten Kiira on muuttunut Yyterin ajoista aika paljon. Se on saanut paljon lisää voimaa taakse ja kylmenevät ilmat on antaneet sille runsaasti (ylimääräistä) energiaa. On lentänyt takapää ja välillä etupääkin ja meidän tamma latasi täyden iskun maneesin peiliin, joka nyt pysyy kasassa ilmastointiteipin avulla. Kyllä välillä saa hävetä... :D Myös satulan vaihto tuli eteen, koska se alkoi puristaa Kiiran selkää. Nyt oon sovittanut niin koulu- kuin yleis-Albioniakin ja kokeilu listalla on vielä Knightsin yleissatula. Meidän vanha 17"5 Pfiff Pilot on nyt siis myynnissä ja jos kiinnostus heräsi, niin yhteyttä voi ottaa sähköpostiini!
Kiira sai myös tiistaina uudet kengät ja vihdoin myös hokit. Kyllä mä jo ehdin todeta sen surkean tasapainon, kun kerran mentiin jo yhdessä nurin - käynnissä. Onneksi kummallekaan ei sattunut mitään sen kummempaa, mä tietenkin hätäännyin ihan hirveästi, kun en ennen oo hepan kanssa ympäri mennyt. Siksi meidän maastoilut on nyt olleet jäissä (kirjaimellisesti) ja nyt ehkä uskaltaudun käymään kun on piikit kengissä.
Lisäksi K on nyt myös ollut harvinaisen paljon muiden ratsastettavana, kun itseltä tuntuu loppuvan aika. Unirytmi on taas kääntynyt ihan järkyttäväksi, kun en vaan saa unta heti töistä palattuani ja sit on vaikea nousta ihmisten aikoihin ylös. Muutin myös omaan kämppään, josta on 40 minuutin matka tallille, joka sekin vaatii oman veronsa. Fyysinen kunto kestää kyllä kevyesti, mutta henkinen puoli kärsii kun ei ole kunnolla vapaa-aikaa!
"Taasko sä kuvaat?"
"No kuvaa sitten."
Vähän on tympeän näköinen heppatyttö.
Helposti tulee tingittyä siitä oman hepan kanssa vietetystä ajasta. Täytyisi vaan saada itsensä tallille niin ajoissa, että ehtii ratsastaa sen oman ennen työpäivää, koska työpäivän jälkeen se on aina kauhea ponnistus ja lisäksi hepat on jo siinä vaiheessa asettumassa yöpuulle. Lisäksi mun pitäisi nyt mahduttaa vielä toisen hepan ratsastus päivääni, jotta saisin omaa kehitystä tehokkaammin eteenpäin. Valmentajan mukaan kehityn kyllä myös silloin jos ratsastan vain Kiiraa, mutta 80% hitaammin. Nyt tarttisin opetusmestaria, joka voisi vuorostaan opettaa mua. Yhdellä ponilla pääsin tekemään elämäni ensimmäisen laukkapiruetin, oli muuten hieno tunne!
Ainakin yksi uuden vuoden lupaus on valmis: Enemmän aikaa Kiiralle! Muutenkin pitäisi taas laittaa omat elämäntavat kuntoon eli pää tyynyyn ajoissa ja ruokailut terveellisiksi. Ja sitten lisää ratsastusta. Ja treeniä treeniä treeniä. Ei se tästä muuten kehity. Haluan niin paljon sinne ohjaajalinjalle keväällä!
