#21: Doubt kills more dreams than failure ever will

Henkisesti aika stressaava kuukausi takana ja olen siksi ihan tietoisesti jättänyt blogin päivittämistä vähemmälle. Ollaan Kiiran kanssa pikkuhiljaa totuttauduttu arkeen ja nyt tähän hommaan on jo ehtinyt kehittyä jonkinlainen rutiini. Aika vaan tuntuu olevan vähissä ja oma jaksaminen koetuksella, kun päivät venyy järkyttävän pitkiksi. Samaan aikaan vielä järkyttävä huoli sekä omasta että Kiiran kehityksestä, niin kyllä on taas saanut tasapainoilla epätoivon ja sinnikkyyden välimaastossa.

Opetuksestani oon saanut pääasiassa hyvää palautetta ja risujenkin suhteen olen kyennyt parantamaan. Mun huomiokyky tunneilla kehittyy tasaista tahtia ja nyt pystyn jo kiinnittämään huomiotani asioihin, jotka ei vielä kuukausi sitten käyneet mielessäkään. Monipuolisuutta tuntien suhteen kaipaisin vielä lisää, mutta sekin voi olla että ne tuntuu ohjaajasta tasapaksummilta kuin tuntilaisista, itse ainakin tykkään vääntää vaikka niitä väistöjä monta tuntia putkeen, kun niistä vaan pitää saada just täydellisiä (ihan kuin muka onnistuisi :D).

Pääsin myös itse pitkästä aikaa hyppäämään kunnolla, kun kävi ilmi, että ratsastuksen tasokoe olikin jo aiemmin kuin oletettiin. Iski ihan järkyttävä paniikki, kun tiesin jo etukäteen että treeni on jäänyt hieman puutteelliseksi (hehe, keväällä viimeksi hypännyt sen 90cm) ja kouluohjelmastakaan ei mitään tsäänssiä päästä läpi. Nopeasti yritettiin saada alle jonkin sortin pikatreenit, joten hyppäsin pari kertaa pv-tamma Venlalla max. 95cm. Hienosti Venla meni kaikesta yli epäröimättä, mutta kuski oli kyllä taas niin ruosteessa, että oikein hirvitti. Se on jännä miten esteisiin tulee äkkiä rimakammo, jos niiden hyppelyä ei säännöllisesti harrasta. Joka tapauksessa yli mentiin, mutta silti oli ihan karmea paniikki pääsykokeiden johdosta.

Noh, tuomiopäivä sitten koitti viime viikolla. Pari päivää ennen kokeita soitin Hingunniemeen paniikissa että "turha mun on sinne vielä tulla kun en pääse läpi" ja sit ne vaan ihmetteli, että mistä tässä nyt on kyse. Sanoin, että en tosiaan pysty menemään K.N.:ää vielä ja esteilläkin se yksittäinen metrin este aiheuttaa paniikkireaktion. Sitten ne onneksi totesi, että ei siellä ole mitään rataa mentävänä, ratsastelen vaan hetken ja sit hyppään pari estettä ja ne arvioi mun lähtötason. Helpotuksen määrä oli sanoinkuvaamaton! Sain vielä Hingunniemestä hepan alle, joten ei tarvinut lähteä raahaamaan Kiiraa ja Venlaa sinne.

Tässä poseeraa Vallu, mun tasokoe heppa.

 

Hingunniemessä sitten mulle valikoitui FWB-ruuna Vallu (Ovaliant) hevoseksi. Olin itse tosi rento koko ajan, koska tiesin että ei väliä miten surkeasti ratsastan, niin tuun silti pääsemään sisään, koska onneksi oon oppisopimusopiskelija. Koulupuoli menikin tosi huonosti, Vallu oli myös tosi rento, mutta itse en saanut sitä kunnolla pohkeen ja ohjan väliin, joten se kyllä teki kaiken mitä pyydettiin, mutta ei ollut peräänannossa. Sit siirryttiin hyppyihin ja Vallu kyllä meni kaikesta nätisti yli, esteet nyt ei olleet kuin max. 60-70 cm. Sit hoidin Vallun pois ja siirryin odottelemaan tuomiota.

 

 

No sieltähän se lopulta tuli. Ei mennyt ihan putkeen, joten ehdottivat mulle ensin harrasteohjaajan koulutusta näin alustavasti. Kuulemma paljoa ei ratsastuksenohjaajan lähtötasosta puutu ja koska molemmissa alun lähijaksot on samat, niin jos saan tasoa nostettua kevääseen mennessä, niin mut siirretään takaisin ohjaajalinjalle. Kouluratsastuksessa hevosen pitäisi olla paremmin vielä pohkeen edessä ja esteillä olin hieman jäljessä hypyssä. En sanonut että yleensä uudella hevosella jättäydynkin kiellon varalta hieman jälkeen, koska haluan olla kiellon varalta hollilla. Mutta eipä yllättänyt tämä tulos juurikaan ja ihan hyvillä mielin otin uutiset vastaan. Nyt treenataan täysillä kohti kevättä, joka oli muutenkin se ajankohta milloin ajattelin pyrkiä pääsykokeisiin. :)

 

Kiiran kanssa startattiin harjoituskoulukisoissa meidän eka K.N. Special. Olin jo varautunut mahdolliseen kevätjuhlanäytökseen, joka järjestettiin meidän edellisissä harjoituskisoissa, mutta toisin kävi. Kiira oli edeltävän estetunnin jäljiltä niin puhki, että se oli todella eteenpäinpotkittava koko radan ajan ja jo verkassa. Kouluaidoista se ei sanonut mitään ja toimi vetelyyttä lukuunottamatta ihan kohtuullisesti (verraten sen normitasoon). Se on edelleen haastava ratsastaa, edelleen vastustelee jonkin verran ja heittelee päätään, mutta on myös edistynyt paljon. Prosentteja tuli huikeat 51,4% mutta hyväksytty tulos ainakin! Joku yritti kuvata meidän suoritusta, mutta tabletista oli akku loppunut, mikä sinänsä on ihan hyvä asia.

 

Muuten Kiira on muuttunut Yyterin ajoista aika paljon. Se on saanut paljon lisää voimaa taakse ja kylmenevät ilmat on antaneet sille runsaasti (ylimääräistä) energiaa. On lentänyt takapää ja välillä etupääkin ja meidän tamma latasi täyden iskun maneesin peiliin, joka nyt pysyy kasassa ilmastointiteipin avulla. Kyllä välillä saa hävetä... :D Myös satulan vaihto tuli eteen, koska se alkoi puristaa Kiiran selkää. Nyt oon sovittanut niin koulu- kuin yleis-Albioniakin ja kokeilu listalla on vielä Knightsin yleissatula. Meidän vanha 17"5 Pfiff Pilot on nyt siis myynnissä ja jos kiinnostus heräsi, niin yhteyttä voi ottaa sähköpostiini!

 

 

Kiira sai myös tiistaina uudet kengät ja vihdoin myös hokit. Kyllä mä jo ehdin todeta sen surkean tasapainon, kun kerran mentiin jo yhdessä nurin - käynnissä.  Onneksi kummallekaan ei sattunut mitään sen kummempaa, mä tietenkin hätäännyin ihan hirveästi, kun en ennen oo hepan kanssa ympäri mennyt. Siksi meidän maastoilut on nyt olleet jäissä (kirjaimellisesti) ja nyt ehkä uskaltaudun käymään kun on piikit kengissä.

 

Lisäksi K on nyt myös ollut harvinaisen paljon muiden ratsastettavana, kun itseltä tuntuu loppuvan aika. Unirytmi on taas kääntynyt ihan järkyttäväksi, kun en vaan saa unta heti töistä palattuani ja sit on vaikea nousta ihmisten aikoihin ylös. Muutin myös omaan kämppään, josta on 40 minuutin matka tallille, joka sekin vaatii oman veronsa. Fyysinen kunto kestää kyllä kevyesti, mutta henkinen puoli kärsii kun ei ole kunnolla vapaa-aikaa!

 

 

"Taasko sä kuvaat?"

 

"No kuvaa sitten."

 

Vähän on tympeän näköinen heppatyttö.

 

Helposti tulee tingittyä siitä oman hepan kanssa vietetystä ajasta. Täytyisi vaan saada itsensä tallille niin ajoissa, että ehtii ratsastaa sen oman ennen työpäivää, koska työpäivän jälkeen se on aina kauhea ponnistus ja lisäksi hepat on jo siinä vaiheessa asettumassa yöpuulle. Lisäksi mun pitäisi nyt mahduttaa vielä toisen hepan ratsastus päivääni, jotta saisin omaa kehitystä tehokkaammin eteenpäin. Valmentajan mukaan kehityn kyllä myös silloin jos ratsastan vain Kiiraa, mutta 80% hitaammin. Nyt tarttisin opetusmestaria, joka voisi vuorostaan opettaa mua. Yhdellä ponilla pääsin tekemään elämäni ensimmäisen laukkapiruetin, oli muuten hieno tunne!

 

Ainakin yksi uuden vuoden lupaus on valmis: Enemmän aikaa Kiiralle! Muutenkin pitäisi taas laittaa omat elämäntavat kuntoon eli pää tyynyyn ajoissa ja ruokailut terveellisiksi. Ja sitten lisää ratsastusta. Ja treeniä treeniä treeniä. Ei se tästä muuten kehity. Haluan niin paljon sinne ohjaajalinjalle keväällä!

#20: Alku uudessa paikassa

 Nyt on vihdoinkin aikaa kirjoitella pidempää postausta siitä, miten Kiiran ja mun elämä on nyt järjestäytynyt tänne Pohjois-Savoon. Viikonloppuna siitä tulee jo kolme kuukautta, kun tänne siirryttiin ja aika on tosiaan mennyt kauhealla vauhdilla. Ensi viikon jälkeen mun opetustyö alkaa ihan täydellä teholla, odotan innolla!

 

Työ on ollut tosi monipuolista, eipä oo vielä tullut vastaan kahta samanlaista päivää! Olen muun muassa vienyt hevosia klinikalle, suunnitellut kesän 2015 leirejä (nyt kaikki leirille!), tehnyt hevosista myynti-ilmoituksia, vastaillut puhelimiin, pitänyt tunteja, vetänyt maastoja, tehnyt tallia jne. Enkä ole vielä virallisesti edes aloittanut! Oon tykännyt asiakkaista ihan hirveän paljon ja onneksi mun tunneista on myös pidetty. Tänäänkin yksi tyttö oli harmistunut, kun en pitänytkään niiden tuntia. :P Nyt odotan sitä, että vastaan kaikista tunneista itse ja tiedän aina etukäteen mitkä tunnit pidän, joten pystyn suunnittelemaan kauden tunneista aina loogisen kokonaisuuden. Nyt oon aina päätynyt lauteille tosi lyhyellä varoitusajalla, mutta syytä se on kehittää sitäkin puolta.

 

Kiirakin on kotiutunut tosi hyvin. Se on taas kerännyt lisäkiloja ja eräänä päivänä havahduin siihen, että se alkaa olla jo hieman tuhdissakin kunnossa. Toisaalta lihasten kasvatus ei onnistu miinuskaloreilla (kuten ei ihmisilläkään), joten tällä hetkellä en suhtaudu niin vakavasti siihen, jos se on pienellä bulkilla, kunhan vaan kehitystä tapahtuu.

 

 

Kiira oli alkuun hetken puolipäivätarhauksessa ja se keräsi siitä jonkin verran stressiä ja ylimääräistä virtaa. Nyt tyttö on jälleen kokopäivätarhauksessa ja mielestäni se sopii sille paremmin. Vielä mieluummin laittaisin sen tarhaan yhdessä jonkun toisen hevosen kanssa, mutta vielä ei olla löydetty sopivaa ehdokasta seuralaiseksi. Lisäksi tarhat täällä on aika pieniä, joten kahdelle hevoselle sopivia tarhoja on vähän.

 

Kiiran vatsa on myös ollut hieman sekaisin heinämuutoksen takia, täällä heinässä on ainakin tällä erää aika korkea sokeripitoisuus ja K:n vatsa on aika herkkä näille muutoksille. Sillähän kesti myös hirveän kauan tottua vihreään kesällä. Syksyn kurakelit on myös oma murheenkryyninsä, jalkojen hoidosta saa olla hirveän tarkka, ettei sen tarvitse seistä koko päivää mutaisilla jaloilla. Pesupaikalla ollaan siis käyty kohtuullisen tiuhaan...

 

Kuva, jonka lähetin äiteelle sen jälkeen, kun se oli kuuteen kertaan sanonut ikävöivänsä Kiiraa (jossain siellä välissä se sanoi, että ikävöi se muakin). 

 

Ollaan vihdoin päästy Kiiran kanssa myös valmennuksiin. Pyysin tallin ratsuttajaa käymään sen selässä ja kertomaan rehellisesti miltä se vaikuttaa. Hänen mielestään K alkaa olla jo tottunut siihen, että en vaadi siltä kovin paljoa. Mun pitää siis alkaa vaatia rohkeammin ja katsoa, että Kiira käyttää itseään symmetrisemmin. Siitä eteenpäin oon vaatinut siltä hieman suurempaa kokoamisastetta ja komentanut sitä käyttämään myös sitä kipuilevaa oikeaa takajalkaa kunnolla. Ollaan nyt harjoiteltu jonkin verran väistöjä ja myös avotaivutuksia, jotta saataisiin se otj astumaan kunnolla alle. Ja kyllä se on pienten tappeluiden jäljiltä parantunutkin. Viikossa on jo saatu aikaan huomattavaa edistystä ja valmentajan mukaan Kiira on pian valmis K.N. Specialiin. Tää on ollut todella ilahduttava juttu, koska olin jo ajatellut, että sille tasolle päästään ehkä vuoden päästä, jos sittenkään. Tarkoitus olisi ehkä käydä harjoituskisoissa vielä lokakuun puolella katsomassa paljonko sieltä irtoaa prosentteja - riippuen toki ehditäänkö treenata tarpeeksi.

 

Oon myös tehnyt töitä mun istunnan kanssa, mutta ei olla lähellekään maalissa vielä. Kävin puolen tunnin istuntaharjoituksessa, joka tehtiin liinassa. Tajusin, että mun jalka-asento-ongelmat juontaa juurensa mun lantion virheasennosta. Kun se korjattiin, saatiin polven asento korjattua ja siitä seurasi se, että alapohje löysi tiensä oikeaan paikkaan ja sain kantapään alas. Pidensin jalustimia kahdella ja teen edelleen kovasti töitä saadakseni jalan pitkäksi ja rennoksi hevosen kylkeen. Vähän edistystä on tapahtunut, mutta vieläkin lipsun herkästi vanhaan, jos joudun keskittymään useampaan asiaan samaan aikaan (=putkiaivo).

 

Töitä on siis tehty urakalla, mutta välillä on myös rentouduttu. Viikonloppuna kävin tutustuttamassa Kiiraa uusiin maastoihin. Syksyn väriloisto on nyt kauneimmillaan ja Kiirakin nautti silmin nähden siitä, että pääsi kentältä välillä luontoon. Se katseli ja ihmetteli uusia maisemia oikein antaumuksella ja mä esittelin sille rantalenkin. Kiira sai myös tutustua elämänsä ekaan (?) kiinteään maastoesteeseen eli bankettiin. Talutin sen siitä yli käynnissä ja koska se otti sen niin hyvin ja selväpäisesti, uskaltauduin ylittämään sen myös selästä. Näissä tilanteissa oon kyllä tosi iloinen siitä, miten terve korvienväli tuolla hevosella on, vaikka estekisoissa vetikin överit ja vuoden paniikit. Esteistä puheenollen, ne on nyt ollut tauolla muutaman viikon, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus herätellä sitäkin puolta jälleen henkiin. Jos me saadaan se 80 cm:n esterata hypättyä ja K.N.:kin onnistuu, niin meikäläinenhän pääsee ratsastuksenohjaajalinjalle Tsiiralla!

 



 

Tiivistettynä tällaista meillä täällä. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, sen huomaa heti, että sisko ei ole järkkärinsä kanssa kentän laidalla. Toivon, että syksyn/talven aikana mulla olisi varaa investoida kunnon kameraan ettei bloginkin kuvalaatu tipu pysyvästi. Mutta nyt on aika painaa pää tyynyyn, sillä huomenna K:lla on kengitys ja mulla on taas pitkä päivä kentän laidalla.

#19: Viimeinen päivä vanhassa tallissa

Nyt on taas kestänyt postauksen kirjoittamisessa, pahoittelut siitä. Sisko oli kiireinen, eikä ehtinyt lähettää mulle postauksen kuvia ja omat päivät on menneet uudessa tallissa ja töissä. Sunnuntaina 21.9. tapahtui siis mun ja Kiiran muutto uuteen talliin ja siitä eteenpäin ollaan pikkuhiljaa totuteltu uusiin kuvioihin ja itse oon tosiaan ollut töissä joka päivä. Mielialat seilaa jälleen laidasta laitaan, toisina päivinä oon yltiö-onnellinen ja toisina haluan vaan palata takaisin vanhaan talliin puskaratsastelemaan.

Lauantaina koitin kovasti valmistautua lähtöön henkisesti ja päivä tallilla alkoi varusteiden puhdistuksella. Purin suitset ja pesin ne huolella, öljyten ne vielä nahkaöljyllä. Se eron räikeys lyö mut joka kerta ällikällä. Rakastan sitä, miten pesu + nahkaöljy-yhdistelmä saa suitset pehmeiksi ja taipuisiksi. Kun Kiira tuli mulle, vannoin että siivoan varusteet huolella joka viikko, mutta se on hieman jäänyt... Nyt saan olla tyytyväinen, jos siivoan ne kerran kahdessa tai kolmessa viikossa. Tosin syksyn kurakeleillä pitäisi tämänkin asian suhteen petrata.

 

Kiira nautti täysin siemauksin viimeisestä päivästään isossa tarhassaan. K on viihtynyt hieman huonommin ulkona tarhakaverinsa myynnin jälkeen ja se yleensä kaipaakin sisälle aiempaa aikaisemmin. Lauantaina se ei kuitenkaan olisi vielä halunnut sisälle, mutta mun oli pakko ehtiä ratsastamaan se ennen pakkaamista. Kuvailin sitä hetken tarhassaan ja se lähti lopulta tulemaan kohti.

 

"En varmana tule sisälle, tai ainakin saat hakea mut täältä!" 

"No ehkä mä sitten tuun lähemmäksi, koska ikäväähän tuolla on yksin."

"Laita nyt se puhelin pois, kun mä tulin tähän."

"Kyllähän mua kelpaa kuvatakin, oota kun mä poseeraan." 

"No niin, tuu jo, mennään talliin!"

 

 Ratsastin Kiiran läpi nopeasti kentällä ja sisko sai napattua muutamia kuviakin. Kiira on nyt kerännyt melkeinpä häiritsevän paljon mahaa. Tämä ratsastuskerta tuntui selkään paljon paremmalta kuin miltä se kuvissa näytti ja sainpahan ainakin nauraa ja kauhistella mun istuntaa ja jalkojen asentoa. Oh my gosh ja mä sanon kaikille että ratsastusta on lähes se 15 vuotta takana... :D Oon nyt taas totuttanut itseäni ihan liian lyhyisiin jalustimiin, koska niin saan kätevästi huijattua itseäni ja alan uskoa, että mun jalat on hevosen ympärillä, paino jalustimilla. Totuushan on, että näytän vain harvinaisen idiootilta satulassa, kun ratsastan koulua äärimmäisen estejalustimilla.

 

Alkuverkasta tämä kuva. Mitenkä mun vasen nilkka voikin taipua noin luonnottomasti?

Pienimuotoinen tuoli-istunta... Tässä näkee tosi selvästi, miten nuo jalustimet on ihan liian lyhyet ja koko mun istunta kärsii siitä. Uudella tallilla jalustimet pitenivätkin heti reiällä ja myöhemmin siitä vielä kahdella nähtyäni nämä kuvat.

Tämä on julkaisu kelpoista materiaalia verrattuna osaan kuvista. Leikkasin muuten Kiiran harjankin ennen uuteen talliin siirtymistä, koska en olisi kehdannut viedä sinne ihan mörrimöykyn näköistä peikkoa. Ensimmäinen kerta, kun trimmaan harjaa ja mielestäni tulos oli mun leikkaustaidot tuntien yllättävän hyvä.

 

Sain tästäkin kuvasta makeat naurut - Ei, en kuuntele musiikkia ratsastaessani, vaan hupparin nauha oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kiira ainakin astuu oikealla takajalallaan harvinaisen hyvin alleen.

 

Kaiken kaikkiaan olen tosi kiitollinen Yyterissä viettämästäni ajasta ja Kiiran hyvästä hoidosta! Siellä oli hyvä miljöö opetella hevosenomistajuutta, monia ihmisiä, jotka auttoivat mua tällä taipaleella ja joita jäin kaipaamaan uudella tallilla. Kiira viihtyi Yyterissä myös oikein hyvin ja kasvatti aika komean heinämahan. niin kuin kuvistakin näkee. Seuraavaksi kerron vähän ajankohtaisempaa kuulumista uudelta tallilta ja miten Kiiran ja mun arki on täällä lähtenyt sujumaan.

 

Ja loppuun on laitettava ehdottomasti kaikkein naurettavin viimeisistä Yyteri-kuvista. En tajua, miten tuollainen otos on meistä saatu. Jos tämä on meidän normityöskentelyä, niin tervetuloa vain mun pitämille tunneille! Tästä saadaan jo ratsastukseen uusi alalaji - limboratsastus! :D

 

 

 

#18: Kesän 2014 kooste

Tämä kesä on ollut ikimuistoinen omalla tavallaan. Olen ollut ensimmäistä kesää hevosenomistajana ja luonnollisesti suuri osa kesästä on vietetty tallilla tutustuen hevosenomistajan arkeen ja Kiiraan, joka on osoittautunut monta kertaa valloittavammaksi persoonaksi kuin mitä olin alkuun kuvitellut. Joten ajattelin, että hevospainoitteinen kesän kooste sopii tähän blogiin ja alati pimeneviin syksyn iltoihin, joiden aikana tekee välillä mieli paeta kesän rantakeleihin ja yöttömiin öihin.

TOUKOKUU 2014

Mun kesä alkoi oikeastaan jo toukokuussa, kun tulin takaisin Suomeen ja Kiira tuli kotiin 20.5. Tätä ennen kävin vielä ratsastamassa sen myyntitallilla ja nautin siitä uskomattomasta fiiliksestä, että tuo kauraturpa tuolla pellolla on mun ikioma.

Vieläkin katson näitä meidän ratsastuskuvia ihmetellen - oltiinko me oikeasti alussa tuon näköisiä?

Sitten koitti kauan odotettu päivä, jona Kiira tuli kotiin. Ei sitä vielä silloinkaan käsittänyt, mutta voi sitä onnen ja innostuksen määrää!

Juuri traikusta purettu hevonen ja ikionnellinen omistaja.

Kiira tutustumassa uuteen karsinaansa.

Ruoka maistui heti ensi hetkistä saakka ja heppa otti lungisti.

KESÄKUU 2014

Kesäkuu pyörähti käyntiin rantamaastolla meidän huipputalliporukalla. Oli mielettömän hienoa aloittaa kesä yhdessä tällaisella tempauksella ja tämän jälkeen ei ollakaan saatu näin isoa porukkaa mukaan.

Kesäkuusta mieleen jäivät myös Liisa Dahlin kouluvalmennukset, joissa ehdin käydä pari kertaa ennen kuin Kiira alkoi oireilla takapolviaan. Lissu opetti minulle muutamassa tunnissa enemmän kuin olisin oppinut 20:ssä ratsastuskoulun tunnissa. Sain ihan mielettömiä ahaa-elämyksiä Kiiran kanssa ja jopa Lissu itse oli vaikuttunut siitä miten paljon tultiin viikossakin eteenpäin. Vähän harmittaa, että nämä muutamat valkut jäivät ainakin toistaiseksi meidän viimeisiksi Lissun valkuiksi.

Käytiin myös pari kertaa Petra Hurun estevalkuissa, vaihtelevalla menestyksellä. Myös Petralta sain hyödyllisiä vinkkejä ja opin istumaan kohtuullisen rauhassa ennen hyppyä, kun ennen lähdin herkästi nojaamaan eteenpäin. Vanhat tavat nostavat vieläkin välillä päätään, mutta pikkuhiljaa huonoista taipumuksista päässee eroon.

Juhannuksen kieppeillä Kiira alkoi oireilla takapolviaan ja oikean jalan kiertoliike astui mukaan kuvioihin. Loppukuu menikin lähinnä saikkuillessa ja levossa ja Kiira sai kipulääkekuurin. Mitään hyötyä tästä ei ollut, vaan heinäkuuhun siirryttiin hyvin huolestuneissa merkeissä.

HEINÄKUU 2014

Heinäkuu alkoi loputtoman tuntuisella saikkuilulla. Menin paljon käyntiä ilman satulaa ja sitten käytiin Kiiran kanssa Teivon klinikalla. Diagnoosi oli löysät takapolvet ja siitä aiheutuva jalan kiertoliike. Ohjeeksi sain treenata normaalisti ja vahvistaa Kiiran takapäätä puomiliikunnalla, kiipeilyllä ja juoksutuksella. Näillä ohjeilla ollaan menty tähänkin asti. Ja voi että sitä fiilistä, kun pääsi takaisin satulaan melkein neljän viikon tauon jälkeen! Ja jep, joskus on ihana ratsastaa yli-isossa vanhassa t-paidassa kesähelteillä<3

Kiira pääsi myös nauttimaan kesästä laitumelle "bestiksensä" Netta-tamman kanssa. Sori mun kimitys taustalla...

ELOKUU 2014

Elokuussa uskaltauduin jo treenaamaan Kiira vähän rankemmin ja tuloksiakin tuli jo näkyviin. Valmennuksissa en edelleenkään uskaltanut käydä, koska Kiiralla oli edelleen hyviä ja huonoja päiviä ennalta-arvaamattomassa rytmissä. Omat mielialat seilasivat kaikkialla epätoivon ja euforian välillä. Lisäksi elokuussa tehtiin muutama hullu maastoreissu ja otettiin Kiirasta 3kk:n kehityskuvat. Näissäkin K alkaa jo näyttää hevoselta!



Kokonaisuudessaa tämä kesä oli mun ensimmäinen todellinen hevoskesä. Toivottavasti niitä on vielä tulossa monta! Tästä hyvillä mielillä jatketaan kohti syksyä ja uusia haasteita!

#17: Ei-niin-onnistunut kisadebyytti

Nyt oon jo sen verran toennut, että pystyy tästäkin kirjoittamaan. No ei, on vaan ollut tosi kiire viimeiset kaksi päivää, kun on juhlittu synttäreitä ynnä muuta. :D Siis sunnuntaina kävin tosiaan ihan uteliaisuudesta Kiiran kanssa harjoitusestekilpailuissa ja luokkanahan oli se 40-50 cm. Itse rataa enemmän mua huoletti Kiiran reaktio tähän kilpailuissa esiintyvään oheistoimintaan: hälinään, vieraisiin hevosiin, pillin vihellykseen, rekkaan, jossa tuomarit istuivat, taputuksiin, koiriin katsomossa yms. Radan korkeuden valitsin tarkoituksella helpoksi, jotta vaikea rata ei ennestään lisäisi Kiiran paineita, koska tiesin, että sillä ei oltu kisattu ainakaan Suomessa ennen tätä.

Karsinassa Kiira huuteli hieman ohi kulkeville uusille tuttavuuksille ja oli vireällä, mutta ihan suht rauhallisella tuulella. Olin edellisenä iltana jopa letittänyt sen hännän ja trimmannut sen harjan, joten ihan peikkoina ei tällä kertaa oltu. Oon kyllä niin lahjaton kaikessa mikä vähänkään liittyy parturoiintiin, joten tähän tulokseen meikäläinen saa olla jo kohtuutyytyväinen! :D Kuvamateriaalia tästä päivästä ei kuitenkaan ole, ja ehkä ihan hyväkin niin.

 

Käytiin kävelemässä alkukäynnit lähimaastossa niin, että talutin Kiiraa. Salakavalasti kävelin myös buffetin ja tuomarirekan ohi, ihan siksi, että Kiira näkisi ne ennen suoritustaan ja ehkä ahdistuisi vähemmän. Hieman se epäröi, mutta tuli kuitenkin kiltisti mun perässä niiden ohi. Taluttelun jälkeen nousin selkään ja Kiirakin vaikutti rauhalliselta ja tyytyväiseltä, vaikka tallipihassa oli tosi kova hälinä. Kun päästiin verkka-alueelle, Kiira jännittyi jonkin verran ja tuli sieltä pientä keulimistakin. Verkka-alue oli jaettu kahtia, toinen puoli oli vasempaan kierrokseen ja toinen oikeaan. Kouluaidat, jotka toimivat raja-aitoina olivat K:n mielestä aika hurjia ja niitä se kyttäsi alkuun aika paljon. Parin kierroksen jälkeen se kuitenkin rentoutui ja alkoi toimia jopa yllättävän kivasti. Itsekin rentouduin ja ajattelin, että ehkä tää meneekin ihan hyvin. Ei olisi saanut nuolaista ennen kuin tipahtaa...

 

Verkkahypyt oli pääasiassa tosi hyviä, Kiira meni kaikista yli ja pari liian kaukaa lähtenyttä hyppyä sain vielä korjattua. Heppa tuntui kivalta, mutta ehkä hieman väsyneeltä. Siksi otin aika lyhyen verkan ja vain ravailin loppuvaiheessa ennen suoritusta. Kiira oli tosiaan rento ja kulki kivasti pyöreänä. Sitten tulikin meidän vuoro valmistautua ja päästiin kisakentälle. Kiiran rentous karisi silmänräpäyksessä, se kyttäsi vuoroin rekkaa ja yleisöä, mutta pillin vihellykseen se ei reagoinut erityisemmin.  Rata alkoi kentän toisesta päästä ja sinne Kiira meni ihan mielellään, kun pääsi poispäin yleisöstä. Hevonen oli kuitenkin jo tosi jännittynyt ja vihellyksen jälkeen mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa rata.

 

Ekalle okserille K tuli tosi epävarmasti, mutta olin hereillä ja pohkeilla kannustamalla se hyppäsi puhtaasti yli. Toinen este olikin suoraan tuomareiden nenän alla ja Kiiran kierrokset lisääntyi kovaa vauhtia. Matkalla tuli muutamat sivuloikat ja kiemurtelut, mutta sain sen vielä tuotua toisellekin esteelle onnistuneesti. Kolmannelle se jatkoi riehumista ja kiihdytti vauhtia päästessään jälleen poispäin pelottavasta ihmismassasta. Lähestymisessä se puski kauhealla voimalla vasten mun vasenta pohjetta ja luiskahti kolmannesta esteestä ohi. Siinä kohtaa jo otti päähän suuresti ja tiesin, että Kiira ei tästä ainakaan paranisi. Otin uuden lähestymisen ja pidin sen hyvin tiukasti apujen välissä, minkä seurauksena kolmaskin este ylitettiin puhtaasti. Tässä kohtaa K veti kuitenkin täyden stopin. Se pysähtyi, alkoi hyppiä pystyyn ja jouduin tosissani tappelemaan sen kanssa, että se edes suostuisi kääntymään kohti neljättä estettä. Lopulta sain sen laukkaamaan kohti neljättä, mutta sitten onnettomasti ajoitettu sivuloikka ja yhtäkkinen käännös paikallaan suisti mut satulasta noin 15 metriä ennen estettä. Vasemmalle kyljelle tultiin alas, mutta kaikki paikat on ehjinä ja Kiira pysähtyi puhisten muutaman metrin päähän. Talutin täysin rauhattoman hevoseni ulos kentältä ja nousin uudelleen selkään. Kyllä se vähän harmitti, mutta odotukset eivät olleet korkealla ja koko osallistumisen pointti oli siinä, että tsekataan K:n kisakäyttäytyminen. Ihan varmasti oli sen ekat kisat ikinä missään ja tästä ei voi nousta kuin ylöspäin. Mentiin vielä pitkille loppukäynneille maastoon, missä se sitten lopulta rauhoittui. Ensi kerralla mennään varmaan puomi-/ristikkoluokkaan avustajineen, että saadaan totutettua sitä kisatilanteeseen ilman, että mä rikon kauheasti luitani. :D

 



Rata itsessään oli simppeli perusrata, hyvä kokemattomille hevosille ja ratsastajille. Jokainen este oli tavallaan oma yksittäinen tehtävänsä, ei sarjoja eikä suhteutettuja välejä.

 

 

Huolimatta meidän kohtuullisen heikosta kisadebyytistä, ei sille voinut olla kovin vihainen, kun toinen oli selvästi ahdistunut ja peloissaan. Enemmän mua harmittaa se, että edessä on aivan järkyttävä työmäärä ennen kuin meistä saadaan salonkikelpoisia. Nämä kisat näytti mulle entistä selvemmin, miten raakile Kiira on vielä ja sai mut hetkeksi epäilemään omaa kykyäni kouluttaa sitä. Sitten vaan palautin mieleeni, miten oma opettajani keväällä sanoi, että mulla on tarpeeksi kykyä ja taitoa tuoda sitä eteenpäin varsinkin valmentajien avulla. Joten ei kuin pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä! :)

 

#16: Pientä itsenäistä hyppytreeniä

Nyt tiedossa tämän blogin ensimmäinen edes etäisesti esteratsastukseen viittaava postaus! Oon mä tässä blogihistorian aikana hyppinyt melko tasaisesti kerran viikossa, mutta kukaan ei ole aiemmin eksynyt kameran varteen. Muutenkin tykkään hypätä mahdollisimman pienellä yleisöllä, mutta yksi puomien nostaja kelpaa aina. :D Pitemmittä esipuheitta asiaan!

Aloitettiin pitkällä alkuverkalla kaikissa askellajeissa ja molempiin suuntiin. Kiira vaatii tosi pitkät lämmittelyt toimiakseen kunnolla. Muuten se kulkee selkä alhaalla ja pää pystyssä ja liike on sellaista hissuttelua. Tänään tyttö tuntui oikein erityisen kankealta ja se protestoi jälleen siirtymisissä jonkin verran. Siitä oon iloinen, että molemmat suunnat sujuu nykyään aikalailla yhtä hyvin/huonosti riippuen päivästä, eli Kiiran puoliero on ehkä kaventunut. Tunnin alussa kesti tosi kauan, että sain sille lisää eteenpäinpyrkimystä. Oon ratsastanut ehkä kuukauden täysin ilman kannuksia periaatteena "hevosen täytyy toimia ilmankin", mutta luulen, että silloin tällöin käytettynä kannukset on ihan hyvä juttu mulle ja Kiiralle. Nyt kun en ole käynyt valmennuksissa niin kannuksia ei ole tullut käytettyä lainkaan ja Kiira jää herkästi epäaktiiviseksi pohkeelle. Oma vikahan se on, pitäisi aina vaatia selkeä reaktio pohkeeseen ja olla käyttämättä sitä ns. turhaan (eli ilman vaikutusta). Tälläkin kertaa Kiira oli jopa ensimmäisissä verkkahypyissä aika epäaktiivinen, kunnes se tajusi, että nyt hypätään ja piristyi.

 Tässä K:n hissutteluravia parhaimmillaan. Mä joudun käyttämään pohjetta tosi paljon ja samalla jäkitän jalalla ja kantapää nousee.

 

Verkassa tultiin myös korotettuja puomeja sekä ravissa että laukassa. Kesti kauan, että sain Kiiran aktiiviseksi, se pari kertaa vaihtoi hitaampaan askellajiin juuri ennen puomia. Niin kauan tehtiin kuitenkin, että saatiin ehjät suoritukset. Kiiralle on kuitenkin edelleen aika rankkaa tehdä pitkiä aikoja töitä oikeassa muodossa ja pyöreänä, joten se pyrkii  luistamaan siitä valahtamalla etupainoiseksi ja hidastamalla tahtia.

Myös laukassa kesti aikansa, että sain Kiiran ajattelemaan eteenpäin jarruttamisen sijaan. Ainakin sisäohjan myötäys on ruhtinaallinen!

 

 Nyt alkaa jo kulkea paremmin. Ja me ei muuten kaadettu tuota keilaa! :D

Kun Kiira alkoi kulkea jo kohtuullisesti, siirryttiin varsinaisiin hyppyihin. Tultiin aluksi pientä ristikkoa molemmista suunnista ja tälle Kiira vielä alkuun laiskotteli. Hyppääminen kuitenkin sytyttää sen sopivasti ja hypyt paranivatkin joka kerralla. Hyppykuvista vain pieni osa oli julkaisukelpoisia, siskon täytyy selvästi opetella vielä kuvaustekniikka. :D Tosin itse en saisi edes tällaista laatua aikaan, joten täytyy varmaan pitää suu kiinni ja toivoa, että sisko vielä kehittyy. Nyt vasta näistä kuvista huomaan, että ristikko oli vielä epäsymmetrinenkin, hyvin menee!

Kiiran kyky hahmottaa ponnistuspaikkaa on parantunut tasaisesti tässä viime viikkojen aikana. Alkuun se saattoi ponnistaa ihan käsittämättömistä paikoista, mutta nyt se osuu useimmiten oikeaan. Ehkä itsekin osaan paremmin jo tuoda sitä oikeaan paikkaan. Nykyään harvemmin tullaan liian lähelle, vaan hypätään useammin liian kaukaa, jos ponnistuspaikka menee pieleen. Tälläkin kertaa tultiin kerran tuolle ristikolle liian kaukaa ja hypyn jälkeen K alkoi riehua. Meni muutama laukka-askel, joiden aikana haettiin kontrollia ja perään tultiin pieni puna-valkoinen pysty, jolle K tuli tosi hyvin.

Laukanvaihdot on Kiiralle vielä ihan mysteerijuttu ja sillä ei ole niihinkään mitään luontaista silmää. Se vaihtaa laukan, jos ponnistuspaikka esteelle on huono tai jos se kolauttaa puomia, mutta pitää sen samana, vaikka kuinka asettaisin uuteen suuntaan. Luulen, että sillä on aika vähän estetreeniä alla, vaikka se on kuulemma hypännyt jopa 1.10 m. Pohjatyö pienemmillä esteillä on kuitenkin todennäköisesti jäänyt tekemättä, joten siksi sitä tehdään paljon nyt. Lisäksi heppa tarvii lisää itseluottamusta, joka kerätään helpoilla tehtävillä.

Pitkän alkuverryttelyn jälkeen Kiira alkoi väsyä nopeasti. Tultiin vielä kahden laukka-askeleen sarjaa molemmista suunnista ja ensimmäisellä kerralla Kiira ylitti molemmat osat tosi hienosti. Toisella kerralla se kolautti molemmilla, mutta ei ihme kyllä alkanut riehua. Yleensä se ottaa kolautuksista nokkiinsa ja menee hetki, että saan taas kontrollin kerättyä. Se vaikutti silti aika väsyneeltä eikä välttämättä jaksanut enää riehua. Tultiin vielä kolmas kerta ilman kolautuksia ihan siksi, että halusin lopettaa tehtävän hyvään suoritukseen. Lopuksi tultiin vielä erikoisesteenä lankkueste kerran. Olin varma, että Kiira tuijottaisi sitä tai mahdollisesti kieltäisi, mutta se ei tehnyt kumpaakaan, vaan hyppäsi kauniisti yli. Siihen lopetettiin, sillä halusin palkita sen hyvästä suorituksesta.

Onnellinen ratsastaja hölmössä kuvassa, kun hevonen suoritti hyvin ja mielellään.

 

Ihan hyvillä fiiliksillä mennään sunnuntain koitokseen. Mitään voittoa tai sijoitusta ei lähdetä hakemaan, tärkeintä on hyvä fiilis ja hevoselle onnistunut ja ehjä rata sekä hyvä kokemus kisaamisesta. Kiira selvästi tykkää hyppäämisestä ja haluan pitää sen intoa yllä niin, etten prässää sitä liikaa. Ennen kisoja on vuorossa parin päivän maastoiluputki, jolla toivon hevosen vähän piristyvän koulutuuppaamisen sijaan. Tehdään pieni reissu lähitallille tervehtimään tuttuja pitkästä aikaa.