#17: Ei-niin-onnistunut kisadebyytti

Nyt oon jo sen verran toennut, että pystyy tästäkin kirjoittamaan. No ei, on vaan ollut tosi kiire viimeiset kaksi päivää, kun on juhlittu synttäreitä ynnä muuta. :D Siis sunnuntaina kävin tosiaan ihan uteliaisuudesta Kiiran kanssa harjoitusestekilpailuissa ja luokkanahan oli se 40-50 cm. Itse rataa enemmän mua huoletti Kiiran reaktio tähän kilpailuissa esiintyvään oheistoimintaan: hälinään, vieraisiin hevosiin, pillin vihellykseen, rekkaan, jossa tuomarit istuivat, taputuksiin, koiriin katsomossa yms. Radan korkeuden valitsin tarkoituksella helpoksi, jotta vaikea rata ei ennestään lisäisi Kiiran paineita, koska tiesin, että sillä ei oltu kisattu ainakaan Suomessa ennen tätä.

Karsinassa Kiira huuteli hieman ohi kulkeville uusille tuttavuuksille ja oli vireällä, mutta ihan suht rauhallisella tuulella. Olin edellisenä iltana jopa letittänyt sen hännän ja trimmannut sen harjan, joten ihan peikkoina ei tällä kertaa oltu. Oon kyllä niin lahjaton kaikessa mikä vähänkään liittyy parturoiintiin, joten tähän tulokseen meikäläinen saa olla jo kohtuutyytyväinen! :D Kuvamateriaalia tästä päivästä ei kuitenkaan ole, ja ehkä ihan hyväkin niin.

 

Käytiin kävelemässä alkukäynnit lähimaastossa niin, että talutin Kiiraa. Salakavalasti kävelin myös buffetin ja tuomarirekan ohi, ihan siksi, että Kiira näkisi ne ennen suoritustaan ja ehkä ahdistuisi vähemmän. Hieman se epäröi, mutta tuli kuitenkin kiltisti mun perässä niiden ohi. Taluttelun jälkeen nousin selkään ja Kiirakin vaikutti rauhalliselta ja tyytyväiseltä, vaikka tallipihassa oli tosi kova hälinä. Kun päästiin verkka-alueelle, Kiira jännittyi jonkin verran ja tuli sieltä pientä keulimistakin. Verkka-alue oli jaettu kahtia, toinen puoli oli vasempaan kierrokseen ja toinen oikeaan. Kouluaidat, jotka toimivat raja-aitoina olivat K:n mielestä aika hurjia ja niitä se kyttäsi alkuun aika paljon. Parin kierroksen jälkeen se kuitenkin rentoutui ja alkoi toimia jopa yllättävän kivasti. Itsekin rentouduin ja ajattelin, että ehkä tää meneekin ihan hyvin. Ei olisi saanut nuolaista ennen kuin tipahtaa...

 

Verkkahypyt oli pääasiassa tosi hyviä, Kiira meni kaikista yli ja pari liian kaukaa lähtenyttä hyppyä sain vielä korjattua. Heppa tuntui kivalta, mutta ehkä hieman väsyneeltä. Siksi otin aika lyhyen verkan ja vain ravailin loppuvaiheessa ennen suoritusta. Kiira oli tosiaan rento ja kulki kivasti pyöreänä. Sitten tulikin meidän vuoro valmistautua ja päästiin kisakentälle. Kiiran rentous karisi silmänräpäyksessä, se kyttäsi vuoroin rekkaa ja yleisöä, mutta pillin vihellykseen se ei reagoinut erityisemmin.  Rata alkoi kentän toisesta päästä ja sinne Kiira meni ihan mielellään, kun pääsi poispäin yleisöstä. Hevonen oli kuitenkin jo tosi jännittynyt ja vihellyksen jälkeen mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa rata.

 

Ekalle okserille K tuli tosi epävarmasti, mutta olin hereillä ja pohkeilla kannustamalla se hyppäsi puhtaasti yli. Toinen este olikin suoraan tuomareiden nenän alla ja Kiiran kierrokset lisääntyi kovaa vauhtia. Matkalla tuli muutamat sivuloikat ja kiemurtelut, mutta sain sen vielä tuotua toisellekin esteelle onnistuneesti. Kolmannelle se jatkoi riehumista ja kiihdytti vauhtia päästessään jälleen poispäin pelottavasta ihmismassasta. Lähestymisessä se puski kauhealla voimalla vasten mun vasenta pohjetta ja luiskahti kolmannesta esteestä ohi. Siinä kohtaa jo otti päähän suuresti ja tiesin, että Kiira ei tästä ainakaan paranisi. Otin uuden lähestymisen ja pidin sen hyvin tiukasti apujen välissä, minkä seurauksena kolmaskin este ylitettiin puhtaasti. Tässä kohtaa K veti kuitenkin täyden stopin. Se pysähtyi, alkoi hyppiä pystyyn ja jouduin tosissani tappelemaan sen kanssa, että se edes suostuisi kääntymään kohti neljättä estettä. Lopulta sain sen laukkaamaan kohti neljättä, mutta sitten onnettomasti ajoitettu sivuloikka ja yhtäkkinen käännös paikallaan suisti mut satulasta noin 15 metriä ennen estettä. Vasemmalle kyljelle tultiin alas, mutta kaikki paikat on ehjinä ja Kiira pysähtyi puhisten muutaman metrin päähän. Talutin täysin rauhattoman hevoseni ulos kentältä ja nousin uudelleen selkään. Kyllä se vähän harmitti, mutta odotukset eivät olleet korkealla ja koko osallistumisen pointti oli siinä, että tsekataan K:n kisakäyttäytyminen. Ihan varmasti oli sen ekat kisat ikinä missään ja tästä ei voi nousta kuin ylöspäin. Mentiin vielä pitkille loppukäynneille maastoon, missä se sitten lopulta rauhoittui. Ensi kerralla mennään varmaan puomi-/ristikkoluokkaan avustajineen, että saadaan totutettua sitä kisatilanteeseen ilman, että mä rikon kauheasti luitani. :D

 



Rata itsessään oli simppeli perusrata, hyvä kokemattomille hevosille ja ratsastajille. Jokainen este oli tavallaan oma yksittäinen tehtävänsä, ei sarjoja eikä suhteutettuja välejä.

 

 

Huolimatta meidän kohtuullisen heikosta kisadebyytistä, ei sille voinut olla kovin vihainen, kun toinen oli selvästi ahdistunut ja peloissaan. Enemmän mua harmittaa se, että edessä on aivan järkyttävä työmäärä ennen kuin meistä saadaan salonkikelpoisia. Nämä kisat näytti mulle entistä selvemmin, miten raakile Kiira on vielä ja sai mut hetkeksi epäilemään omaa kykyäni kouluttaa sitä. Sitten vaan palautin mieleeni, miten oma opettajani keväällä sanoi, että mulla on tarpeeksi kykyä ja taitoa tuoda sitä eteenpäin varsinkin valmentajien avulla. Joten ei kuin pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä! :)