keskiviikko 10. syyskuuta 2014

#14: Ratsastuksenohjaajaksi

Ehkä mä voin nyt tässä bloginkin puolella paljastaa asian, joka on vetänyt mun suupieliä hymyyn jo muutaman viikon ajan. Se on nyt virallista: MINUSTA TULEE RATSASTUKSENOHJAAJA!!!

Elikkä yhdessä elokuun postauksista kirjoitin pitäväni parit ratsastustunnit, joista en silloin kertonut tarkemmin. Kyseessä oli siis työhaastattelu erääseen ratsastuskeskukseen, jossa pidin sekä koulu- että estetunnin. Sain myöhemmin sitten soiton, että paikka on mun. Aloitan siis oppisopimusopiskelun kyseisellä ratsastuskeskuksella aivan lähiaikoina ja toivottavasti muutaman vuoden päästä olen valmis ratsastuksenohjaaja! Kiira lähtee tietenkin mun mukaan, vaikka näytöistä ei sen kanssa vielä pystytä suoriutumaan. Pikkuhiljaa mennään, mutta taas olen askeleen lähempänä unelmaani! :))


Oonkin tässä kaikessa hiljaisuudessa järjestellyt sekä omia että Kiiran asioita ja tarkoitus olisi muuttaa parin viikon päästä. Vielä on hommia hoidettavana, etenkin kun lähtö aikaistui hieman. Kiiran kuljetus on se, mistä stressaan kaikkein eniten, koska tamma ei tosiaan ole se helpoin purkaa kopista. Mieluiten kuljettaisin sen edestä avattavalla kopilla, mutta ne tuntuu olevan aikalailla kiven alla. Jos lukijoissa/vierailijoissa on tämäntyyppistä koppia vuokraavia niin ottakee ihmeessä yhteyttä!

 
Oon kyllä niin kiitollinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta! Ehdin jo karvaasti totutella ajatukseen, että ratsastuksenohjaajalinja saa nyt K:n tilanteen takia odotella vielä vähintään kaksi vuotta. Mutta näköjään aina löytyy keino, kun on valmis tekemään töitä ja jaksaa yrittää. :) Haluankin kannustaa teitä kaikkia tavoittelemaan unelmianne! Liian moni alistuu ja "hyväksyy" asiat sellaisina kuin ne tulevat vastaan. Ei uskalleta heittäytyä niiden omien unelmien varaan ja luottaa siihen, että kova työ oikeasti palkitsee. Sen sijaan kituutetaan inhottavassa ammatissa tai huonossa parisuhteessa ja ajatellaan, että tätä se elämä ja arki nyt on. Uskaltakaa ottaa riskejä, kaikesta selviää aina! :)

Muuten päivät on mennyt lähinnä tallilla. Maanantaina Kiira sai kunnon koulutreenin ja se jaksaa jo kantaa itseään todella pitkiäkin matkoja muodossa. Mitään todella koottua GP muotoa tässä ei nyt olla vaatimassa, mutta pikkuhiljaa kootaan enemmän. Laukannostot on edelleen sen heikko lenkki, niissä se edelleen tarjoaa Vermon ravirata -ravia ennen kuin se laukka nousee. Joskus pukin kanssa, useimmiten kuitenkin ilman. Meidän tallilla on nyt sunnuntaina estekisat ja olen vähän leikitellyt ajatuksella, että josko sinne lähtisi hyppäämään jonkun pikkuluokan. Kyseessä olisi Kiiran kisadebyytti ei vain mun kanssa, mutta myös ainakin Suomen mantereella (en tiedä mikä sen kisahistoria on aiempaa). Tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä ja oon vieläkin ihan kahden vaiheilla...

Eilen K sai ansaitun vapaapäivän, jonka se vietti suurimmaksi osaksi boksissaan, koska hepat oli tuotu sateen takia jo aiemmin sisälle. Ei ihan ideaali tapa kyllä tällä kertaa. Heinää se kiskoi suuria määriä ja ignoorasi mut täysin, kun olisin halunnut vähän halia sitä. Tein itse iltatallin ja täytyy sanoa, että tykkään siitä hommasta kuin hullu kaurapuurosta. :D Lannanluonti ei kyllä kuulu mun all-time favoritteihin, mutta muuten voisin oikeesti toimia tallityöntekijänäkin ainakin jonkin aikaa.

Eilen sain lisäksi muutakin projektia iltaan, kun mua pyydettiin juoksuttamaan toinen niistä hevosista, jonka selkään kiipesin tuossa elokuussa. Omistaja ei itse ole paljoa juoksuttanut, joten halusi oppia miten se tehdään ja lisäksi tämä eestinhevonen ei suostu kulkemaan kuin oikeaan kierrokseen. Heppa on luonteeltaan todellinen testailija ja saa aika usein tahtonsa läpi, joten en uskonut sillä olevan mitään fysiologista estettä liikkua hyvin myös vasemmalle. Oikea kierros sujui kuin sujuikin tosi hyvin kaikissa askellajeissa (mistä sain olla tyytyväinen, sillä heppa ei liiku askeltakaan, jos ei ole välitön pakko). Vasemmalle se yritti jatkuvasti kääntyä sisäkautta ja vaihtaa kierroksen. Pikkuhiljaa opin ennakoimaan sen kääntymistä paremmin ja sijoittamaan itseni sen verran takaviistoon, että mun sille asettama paine avasi vain yhden reitin suoraan eteenpäin. Saatiin onnistuneesti pieniä pätkiä ravia, kunnes se taas puski väkipakolla oikeaan kierrokseen. Sitten tyynesti käänsin hevosen ja jatkettiin vasemmalle. Lopetin kolmeen onnistuneeseen käyntikierrokseen, joiden aikana hevonen ei edes yrittänyt vaihtaa suuntaa. Hevosten kanssa on niin tärkeää aina lopettaa suoritukseen, jossa hevonen tekee tai yrittää tehdä sen mitä siltä pyydetään, koska muuten ne oppivat herkästi, että työstä pääsee luistamaan. Ikinä en ole juoksutuksen jälkeen ollut itse niin poikki, mutta oli se sen arvoista, kun heppa alkoi selvästi toimia paremmin.

Tämänkin seurauksena huomasin taas, että mitä enemmän teen hevosalan hommia/projekteja, sitä enemmän koen olevani oikealla alalla. Hermo ei tässäkään mennyt hevoseen kertaakaan, lähinnä liinaan, jota oli vaikea koota takaisin käteen siinä ajassa, kun hevonen yhtäkkiä koukkasi sisäänpäin. Siksi odotan NIIN NIIN innolla tulevia työpäiviä ratsastuksenohjaajana ja hevosenkouluttajana. :) Erityisen kiinnostunut oon ohjelmaan kuuluvasta nuoren hevosen peruskouluttaminen osiosta. Ensi kerraksi yritän saada ensimmäisen erikoispostauksen kasaan, oon jo aloitellut ja mulla on ollut jo tässä vaiheessa mielettömän hauskaa! Toivottavasti postauksesta on lukijoillekin iloa!

PS. Oli tämä sen huoltoaseman vessojen siivoamisen arvoista!

Kiira, me and my pink hoodie
 
EDIT: Meidät löytää nyt myös bloglovin':sta! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti