No nyt ollaan vuorostaan seilattu euforiassa muutamia päiviä putkeen! Kiira on ollut ratsastaessa super, vaikka olen ajoittain nostanut vaatimustasoa ja työntänyt sitä kohti äärirajoja. Heppa on tehnyt töitä hyvillä mielin ja yrittänyt edelleen parhaansa. Itse alan ehkä pikkuhiljaa tunnistaa merkit siitä, että K:n sietokyvyn raja tulee lähelle ja osaan paremmin viedä sitä rajalle, vaan ei sen yli. Ohjelmassa on ollut monipuolisesti koulua, esteitä, puomeja, maastoilua ja juoksutusta ja oon oikeastaan saanut olla siitä ylpeä kaikkialla muualla paitsi maastossa, jossa se vetää hepulit nykyään kerta toisensa jälkeen.
Kävelyllä juoksutuksen jälkeen.
Välillä pysähdeltiin haistelemaan raikasta syysilmaa.
Eilen tuli oikein kyyneleet silmänurkkiin, kun meillä oli Kiiran kanssa puomijumppaa ja totesin ilokseni, että hevosen puolierot on pienentyneet ja vasen kierros sujui käynnissä ja ravissa lähes yhtä hyvin kuin oikeakin! Jotain tässä tehdään selvästi oikeinkin :) Laukassa Kiiran on vielä rankkaa ylläpitää vasenta laukkaa pitkiä aikoja ja se usein vaihtaakin sen oikeaksi esim. puomeilla ja esteillä. Eilen mulla oli neljän puomin laukkapuomisarja, jota käytin vahvistaakseni erityisesti Kiiran vasenta laukkaa. Kiiran oli alkuun hirveän vaikea osua puomeille niin, että askel sopi ja siitä turhautuneena se vaihtoi muutaman kerran oikeaan laukkaan. Lopulta puomit alkoivat sujua jo vasemmassakin laukassa, vaikka edelleen selvästi vaikeammin kuin oikeaan. Toivoa kuitenkin on, sillä käynti ja ravikin ovat jo kehittyneet. Loppuraveissa K liikkui jo tosi kivassa muodossa ja saan sitä koottuakin enemmän kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Vielä, kun saisin sen käyttämään selkäänsä paremmin laukassakin...
Juoksutuksessa oon nyt pari kertaa käyttänyt sivuohjia ja Kiira on suhtautunut niihin oikein hyvin. Käynnissä ja ravissa ne on osoittautuneet oikein hyödyllisiksi ja K kulkee paremmin muodossa niiden kanssa. Laukassa edes sivuohjat eivät saa sitä käyttämään selkäänsä kuin korkeintaan hetkellisesti, vaan se paahtaa menemään pää korkealla. Olen miettinyt ohjien kiristämistä, mutta toisaalta liian tiukka muoto voi tässä vaiheessa olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Siksi yritän vain kannustaa eteen ja kehua ylitsevuotavasti niistä satunnaisista hyvistä pätkistä.
Hölmöt iltakävelyllä :D
Tällaista tällä kertaa. Yritän tällä viikolla saada aikaan postauksen, jossa muutamia hyppykuvia, mutta tää nyt riippuu lähinnä mun vakkarikuvaajasta, joka on viime aikoina ollut tosi kiireinen. Myös erikoispostausta tulossa ihan lähiaikoina (suunnitteilla postaukseksi nro 15), stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti