#36: Näillä polven turvotus hävisi

Kiira on taas back in business! Jalan turvotus on tiessään muutaman kylmäkääreyön jäljiltä ja ollaan taas päästy treenaamaan kunnolla. Hepalla vaikuttaisi olevan kunnolla ylimääräistä kevätenergiaa, eikä polvi kyllä vaivaa yhtään.

 

 

 

 

 

 

Maanantaina tehtiin kunnon koulutreeni ja Kiira oli liioittelematta parempi kuin koskaan ennen. Viikonlopun juoksutus oli tehnyt tehtävänsä ja hevonen oli tosi rento ja vertynyt. Päätin heti alusta, että otan vähän erilaisen lähestymisen Kiiran ratsastukseen ja se toimi. Vaikka maneesi rämisi ja rytisi, annoin K:n kulkea aika pitkällä ohjalla hyökkäämättä heti sen niskaan, kun se jännittyi. Sen sijaan yritin itse pysyä mahdollisimman rentona, jolloin Kiirakin rentoutui. Lähdettiin liikkeelle ihan siirtymisillä käynnin sisällä ja pysähdyksillä mahdollisimman pienillä avuilla. K oli paremmin kuulolla ja pysähdykset tuli helposti, vaikkakin muodossa se ei pysynyt. Siitä pikkuhiljaa otettiin mukaan peruutuksia ja ympyröitä, joilla pyrin tarkistamaan, että K tukeutui molemmissa kierroksissa ulko-ohjaan. Kun näin ei käynyt, otin mukaan pohkeenväistöä ympyrällä ja suoralla uralla, kunnes hevonen suoristui ja hakeutui kahden ohjan tuntumalle. Sitten pikkuhiljaa siirryttiin raviverkkaan, jossa edelleen K sai kulkea aika pitkänä ja vertyä rauhassa. Kun se lähti kulkemaan paremmin, otin sitä lyhyemmäksi edelleen kiinnittäen huomiota tasaiseen ohjastuntumaan. Meidän viimeaikaiset siirtymistreenit ovat selvästi tuottaneet tulosta, koska Kiira oli selvästi tarkkaavaisempi ja pohkeen edessä. Edistystä on siis tapahtunut! :)

 

Tein edelleen paljon väistöjä, jotka sujuivat alkukankeuden jälkeen aika kivasti. Sit laukassa pyrin vain ylläpitämään hyvää ja aktiivista laukkaa ja suoristamaan Kiiraa, joka helposti lähtee työntämään etuosaa oikealle. Kiira oli treenin jälkeen kunnolla hionnut ja kuski oli tosi tyytyväinen siihen, että kerrankin palasi usko tähän asiaan. :)

 

 

 

Tiistaina käytiin maastossa hakemassa rentoa treeniä ja vähän palauttelemassa koulutreenin jälkeen. Kiira oli pinkeällä päällä ja hetken mietin, että tuliko tehtyä virhe. Samalla taktiikalla lähdin sitä työstämään maastossakin ja sitten se onneksi rentoutui. Laukattiin vähän enemmän kuin tähän asti maastossa, ensimmäinen ja toinen pätkä menivät tosi kivasti, mutta kolmannella neiti otti ja lähti lapasesta oikein kunnolla mielenkiintoisen pukkisarjan kera. Siinä oli kuskilla tekemistä, mutta hyvin pysyin kyydissä. Kun K lähtee vauhtiin, se ei kuuntele lainkaan pidätteitä ja pysähtyy sitten kun sitä sattuu huvittamaan, joten oon vähän miettinyt pitäisikö sinne suuhun laittaa vahvempaa rautaa maastossa. Tällä kertaa selvittiin ihan hyvin loppujen lopuksi, mutta kyllä hevosen kuuluu käsissä pysyä myös maastossa. Rodeolaukan jälkeen otettiin vielä yksi hallittu pätkä, jotta Kiira oppisi, että näin sen kuuluu mennä.

 

Eilen tehtiin taas melko rankka treeni, tällä kertaa puomeilla. Laitoin toiselle pitkälle sivulle 4 kpl hieman korotettuja ravipuomeja ja toiselle 4 kpl laukkapuomeja. Lisäksi pääty-ympyrällä oli yksi puomi. Kiira oli tosi mielenkiintoisella tuulella. Matkalla maneesin se säpsähteli pari kertaa ja maneesissakin ajoittain jännittyi, mutta ratsastaessa se oli täysi laama ja mulla oli täysi työ saada takaosa työskentelemään aktiivisesti. Kyllä se sieltä pitkän verkan jälkeen syttyi ja lopulta lähti työskentelemään melkein yhtä hyvin kuin maanantaina. Ravipuomit se kolautti kaikki alas takajalkoineen, mutta sitten kun se moottori käynnistyi, niin jalat alkoivat nousta. Laukkapuomeilla se oli jo ihan super ja askel venyi. Kiira oli aivan hikinen, kun lopetettiin ja kuski tyytyväinen, kun hevosta saa vihdoin treenata ihan kunnolla. Huomenna vuorossa on Lissun kouluvalmennus ja odotan mielenkiinnolla mitä Lissu meidän touhusta sanoo. Tosiaan hän on viimeksi kesällä meidät nähnyt työskentelemässä.

 

Tänään K saa vapaapäivän, mennään pienelle kävelylenkille palauttaakseni sitä eilisestä. Mun olisi tarkoitus puunata varusteet huolella, myönnän että tässä olisi reippaasti parantamisen varaa.

#35: Antin estevalmennus 15.3.

Tulee nyt vähän myöhässä, koska sain videon käsiini vasta eilen. Mutta tosiaan, olin pitkästä aikaa estevalmennuksessa reilu viikko sitten ja alla oli lainaratsu Tupuna (t. Double-rose). Kiva oli päästä hyppäämään näin reilun kahden kuukauden tauon jälkeen ja vielä ihan huippukivalla ja osaavalla hevosella.

Tää oli varmaan mun kolmas kerta ikinä Tupunan kyydissä ja edellisestä kerrasta on ehkä kolme vuotta, kun Tupuna vielä teki ratsastuskoulussa hommia. Mulla ei oikeastaan ollut mitään lähtöodotuksia, Antinkaan valmennuksissa en ollut aiemmin ollut, joten ihan avoimin testifiiliksin mentiin.

Tupuna oli selvästi erilainen ratsastaa kuin Kiira, joten kesti hetken, että pääsin hevosen kanssa sinuiksi (loppujen lopuksi ratsastan niin vähän muita hevosia Kiiran lisäksi). Kuitenkin alkuverkka meni ihan hyvin ja pääsin suht nopeasti Tupunan tyyliin kiinni. Ehkä isoin ero Kiiraan oli se, että Tupuna oli selvästi eri suuntaan vahvempi kuin Kiira ja T jäi mielellään tosi pitkäksi edestä, kuten videollakin näkyy. Selkään se ei kuitenkaan tuntunut pitkältä eikä Anttikaan huomauttanut siitä kertaakaan.

Aloitettiin hyppääminen kaarevalla suhteutetulla linjalla, jossa ensimmäinen osa oli puomi ja sitten 5 laukka-askeleen jälkeen pieni pysty. Hyppääminen Tupunan kanssa oli alusta asti tosi luontevaa, näin paikat hyvin ja se oli selkeästi ihan elementissään. Videolla tämä linja on keltaisten esteiden muodostama ja pikkuhiljaa esteet nostettiin kahdeksi pystyksi.

Sit tultiin pari kertaa suhteutettu linja pysty ja lankkueste, kaikki hepat ylittivät sen ongelmitta, joten ei jääty siihen sitten junnaamaan. Kaarre oli aika tiukka ja Tupuna imi kovasti kohti keltaista pystyä, joten sain tosissaan kääntää sitä, että päästiin lankulle. Ja videolla komea vastalaukka. :D

Sitten tultiin vielä kolmen laukka-askeleen sininen pysty-pysty linja eikä siinäkään ollut mitään ihmeellistä heppa vaan suoraan ekalta toiselle. Ja lopuksi tultiin vielä radan viimeinen este eli okseri, jonka päällä laukan tuli vaihtua. Siitä päästiinkin harjoittelemaan rataa, joka ei tällä kertaa ollut kovin vaativa, mikä oli tosi hyvä juttu, kun mullakin pitkä tauko hypyistä ja alla vieras hevonen. Tultiin kaikki rata kahdesti ja sitten lopeteltiin. Videolla on jälkimmäinen suoritus.

Koko tunti meni oikeastaan tosi tasaisesti, tää oli tosi hyvä mieleenpalauttamiskerta, joka ei vaatinut liikoja hevoselta tai ratsastajalta. Antti kehotti vielä ratsastamaan tiet huolellisemmin. Esteille tulin hyvin suoraan, mutta muuten annoin Tupunan oikoa vähän liikaa vasten sisäpohjetta. Toinen huomauttamisen arvoinen juttu oli mun ylävartalo, joka lähti helposti taas vanhaan kunnon mäkihyppääjäasentoon, etenkin jos vauhti yhtään kiihtyi. Kouluratsastuksessa tää on vähentynyt, mutta esteillä se ahteri ei vaan pysy penkissä pitkiä aikoja. :D Pitäis vaan hyväksyä se, että nyt ei olla maastoesteradalla.

Kaiken kaikkiaan oli mukava päästä valvotusti hyppäämään näin pitkän tauon jälkeen ja Tupunan kanssa oli helppo ja kiva tehdä yhteistyötä! :) ehkä joskus toistenkin!

#34: Pientä höntsäilyä polviturvotuksen jälkeen

Viikonloppuna juoksin taas paikasta toiseen pää kolmantena jalkana, joten en sitten ehtinyt päivitellä blogia. Kiiran polvi oli turvoksissa keskiviikkona ja torstainakin, joten jouduin perumaan meidän perjantain kouluvalkun ja soittamaan sen sijaan eläinlääkärille. Perjantaina eläinlääkäri sitten tulikin käymään ja tutki jalan. Kiira ei aristanut jalkaa taivutettaessa tai paineltaessa, joten todennäköisesti se on vain saanut siihen kunnon tällin ja jalka turvottelee siksi. Mitään haavaa jalassa ei ole, joten tulehduskin on epätodennäköinen. Kiira sai kipulääkekuurin ja yöksi sille on nyt laitettu polveen kylmäyskääre, mikä onkin jo laskenut turvotusta jonkin verran. Ohjeeksi sain liikuttaa Kiiraa sen mukaan miltä se tuntuu. Nyt se on ollut aika hyvä, liikkuu ihan mielellään vaikka oikea etunen ottaakin hieman lyhyempää askelta.

 

 

Lauantaina lähdettiin varovasti liikkeelle, ihan vain kevyellä käynti-ravitreenillä. Kiira vaikutti silminnähden nauttivan auringonpaisteesta ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä se omaakin mielialaa kohottaa, vaikka kuvissa mulla onkin perus kouluratsastusilme. :D Kenttäkin alkaa olla jo puoliksi sulanut, joten pystyi menemään ulkona.

 

 

 Tällä kertaa en vaatinut Kiiralta mitään ihmeempiä, ainoastaan sen että se meni pohkeesta eteenpäin ja vastasi myös pidätteisiin. Ohjat pidin aika pitkinä ja keskityin lähinnä tarkkailemaan Kiiran liikettä. Se oli aika jäykkä useamman vapaan jälkeen ja jossain vaiheessa kyllästyinkin työskentelemään kentällä ja mentiin maastoon humputtelemaan. Välillä ihan kiva mennä vain rennosti pitämättä sitä omaa vaatimustasoa niin korkealla.

 

 

Polven turvotus on tosiaan lähtenyt laskuun ja tällä viikolla olisi tarkoitus pikkuhiljaa palauttaa Kiira taas normaaliin treeniin. Riippuu siitä, miltä hevonen nyt tuntuu, että osallistutaanko perjantaina kouluvalmennukseen. Palo olisi kyllä jo kova! Asiaa hankaloittaa se, että meillä on kyllä kengityskin samana päivänä juuri ennen valmennuksia ja yleensä oon antanut Kiiralle sen päivän vapaaksi ihan varmuuden vuoksi.

 



 

On kyllä niin helpottunut fiilis, kun tällä kertaa taidettiin selvitä ihan säikähdyksellä tuon polviturvotuksen kanssa. Olin vaan taas hieman hätäinen, kun turvotus laskikin päivän sen jälkeen kun soitin eläinlääkärille. Mutta kaipa se on parempi reagoida liian herkästi kuin antaa hevosen voida huonosti pitkään ja mahdollisesti niin kauan, ettei mitään ole enää tehtävissä.

 



 

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja aurinkoisia kevätpäiviä! :)

#33: Huoleton on hevoseton

Viikonloppuna oli jonkin verran draamaa, kun Kiira oli lauantain kävelypäivän jälkeen kerännyt taas kiitettävästi virtaa. Sunnuntaina mentiin maneesiin ja tarkoitus oli ottaa muutama pieni ristikkohyppy pitkästä aikaa. Totesin kuitenkin, että hypyt kannatti jättää suosiolla väliin, kun toinen oli jo muutenkin kuin pari ED-pulloa kiskonut. Toisaalta tykkään ratsastaa Kiiraa silloin, kun se on hieman normaalia vireämpi. Kun sen ylienergian saa ohjattua pois pukeista ja loikista, niin Kiira työskentelee normaalia paremmin ja jaksaa kantaa itseään paremmassa muodossa. Nytkin treeni oli aika onnistunut, vaikka jouduin jatkuvasti tsekkailemaan, että se oli edelleen kuulolla. Se oli myös kivasti hereillä pohkeelle. Ilopukeilta ei silti vältytty, joten treenin jälkeen päästin sen irti maneesiin, jotta se saisi purkaa energiansa kontrolloidusti. Tai niin luulin. Neiti otti vapautensa kunniaksi oikein kunnon irrottelut, ja paineli ympäri maneesia aivan sekopäisessä pukkilaukassa ja hauskaa riitti. Pomppua tuli suuntaan jos toiseenkin ja hevonen nautti täysin rinnoin.

 

Mutta sitten neiti heitti uuden komean pukkisarjan, sekosi jaloissaan ja kaatui kyljelleen maneesin hiekalle liukuen hetken matkaa. Allekirjoittanut sai kunnon sydänkohtauksen, kun Kiira makasi hetken kyljellään, kunnes pomppasi pystyyn. Huolestunut omistaja ryntäsi heti tarkistamaan, että jalat ja kyljet olivat kunnossa. Hiekkainen se oli ja niin nolon näköinen, kuin hevonen vaan voi olla, mutta kyljet oli kunnossa eikä jalatkaan reagoineet taivutuksiin. Heppa käveli ihan normaalisti ja otti vielä pari laukkaspurttia ennen kuin rauhoittui.

 

Sunnuntai-maanantai yö meni murehtiessa, mutta maanantaina Kiira oli normaali. Mentiin maastoon ihan kevyelle käynti-ravi lenkille ja K oli oma itsensä, joskin hieman väsähtäneen oloinen. Huokaisin tosi syvään, kun se vaikutti selvinneen kaatumisestaan pelkällä ylpeyden kolahduksella. Taisin kuitenkin nuolaista ennen kuin tipahti...

 

Tiistai-illalla oikean etujalan polvi näyttikin tältä:

 

 

 

Kunnon nestepatti polvessa. Jalka ei ollut kuitenkaan lämmin eikä Kiira onneksi aristanut jalkaa ja sain taivuttaa polven ihan ääriasentoon ilman, että se reagoi mitenkään. Kävelytin sitä hetken nähdäkseni onko ontumaa. Pieni ero askelluksessa on vasempaan etuseen nähden, mutta ei se varsinaisesti ontunut ja liikkuu ihan mielellään. Jalan liikerata ei kuitenkaan ole ihan normaali, tiedä sitten johtuuko se nestekertymästä, joka aiheuttaa omituisen tunteen, vai onko jalka kipeä. Joka tapauksessa K sai tänään vapaan ja vuorasin jalan kylmäyssavella. Nyt ei auta kuin odotella ja toivoa parasta...

 

Tyypillistä, että nyt tulee joku uusi ongelma, kun takapolven heikkoudesta johtuneet ongelmat on nyt pysyneet poissa jonkin aikaa. Kiiralla on kyllä todella surkea tasapaino, jota oon pyrkinyt kehittämään maastokiipeilyillä ynnä muulla, mutta näköjään se osaa kyllä kaatua tasaisella ja hyvällä pohjalla ihan itsekseenkin. Pelottaa ihan mielettömästi, että polvi pahenee tai turvotus ei ala laskea ja tietty pahin skenaario on heti mielessä. Täytyy vaan yrittää pitää pää kylmänä ja seurata tilannetta. Perjantaina oli tarkoitus mennä pitkästä aikaa kouluvalmennukseen, mutta jos polvi näyttää tuolta ja/tai oireilee, niin se on pakko skipata jälleen. Tärkeintä on nyt, että heppa tulee kuntoon.

#32: Helmikuun yhteiskuvia

Osa näistä kuvista on blogissa jo vilahtaneetkin, mutta vasta nyt sain aikaiseksi julkaista näistä yhtenäisen postauksen. Saldoon olen suhteellisen tyytyväinen varsinkin, kun Kiiran kanssa ei ole mikään helpoin poseerata. Se on aina vääntelemässä naamaansa, tai sitten se kääntyy juuri kuvanottohetkellä mun eteen, ottaa "I do not approve"-ilmeen tai muuten vain ei jaksa keskittyä. Ja silloin kun K näyttää asialliselta niin itse näytän poikkeuksetta jotenkin kummalta. :D Mutta kommenttia saa heittää ja kertoa mikä kuvista on suosikkisi. Facebookissa yksi kuva nousi ylitse muiden, mutta en vielä kerro mikä se oli. Muutenkin olisi kiva saada kommenttia tai ehdotuksia teiltä lukijoilta/kävijöiltä! :)

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

 

11.

 12.

13.

 

14.

Kun näitä kuvia katsoo, niin ei voi olla nauramatta Kiiran ja mun ilmeiden samanlaisuutta. Aika synkronisaatio erityisesti kuvissa 2, 5, 7-10 :D Lopuksi vielä bonuksena Kiiran "I do not approve"-ilme. Muistakaa heittää kommenttia! :)

#31: Tallitytön tallityöt

Olinpas tuossa viikonloppuna tekemässä taas pitkästä aikaa tallitöitä, siis nimenomaan karsinan siivousta ja tarhaamista. Iltatalliahan teen suhteellisen säännöllisesti, noin kerran viikossa tai kahdessa. Nyt oli kiva pitkästä aikaa päästä talikon varteen, sillä uskokaa tai älkää, lannan lappaminen ynnä muut tallityöt on uskomattoman rentouttavia ja psyykkisesti palauttavia hommia silloin kun saa edetä omaan tahtiinsa eikä ole ketään hengittämässä niskaan tai häiritsemässä. Edes aikainen aamuherätys ei haittaa silloin kun niitä on se yksi viikossa ja kyseessä heppahommat. Mä en siis todellakaan ole aamuihminen. Oon aamuisin vielä enemmän myöhässä kuin tavallisesti ja sit kun ilmestyn paikalle, oon syvässä koomassa suurinpiirtein puoleen päivään asti riippumatta siitä miten paljon oon nukkunut. Enkä edes juo kahvia, joka pelastaisi. :D

 

Priimajälkeä karsinan siivouksessa! :D

 

Jotenkin sain itseni seitsemäksi talliin ja lämmin hörähdys oli ovella vastassa. Siitä sitten työt alulle ja heppojen ruokinta. Loimituskausi saisi mun puolesta jo tulla tiensä päähän, kun se energian ja ajan määrä, joka menee heppojen loimien metsästämiseen, on ihan suunnaton. Sit vaan hevoset pihalle ja karsinoiden siivous alkakoon!

 

"Ah, raitista ilmaa parhaan kaverin kanssa!"

"Mikä tuo laite on mikä sulla on kädessä?"

"Josko täältä sais rapsutuksia..."

 

En oo mikään lannanluonnin ultimate fani, vaikkakin musta tuli Siilissä ihan kohtalaisen tehokas siinä lajissa. Siellä karsinoita oli mun kontollani 11 per päivä ja aikaa siivoamiseen oli jotakin 35 minuutin ja tunnin väliltä. Lisäksi karsinat piti kääntää huolella, joten kyllä siellä sai painaa tuli hännän alla koko ajan. Just tällaisesta tallityöskentelystä en tykkää. Työntekijän stressi ja kiire välittyy hevosiinkin tosi herkästi ja vaikuttaa negatiivisesti hevosten hyvinvointiin. Kiirakin stressasi tosi paljon ja kehitti kaikenlaisia pahoja tapoja, kuten karsinan seinien viilaamisen hampailla,  pystyyn hyppelyn, karsinassaan pyörimisen jne. Lämmittää kyllä niin mun mieltä, kun Yyterissä  hevonen rentoutuu ja jo nyt on muuttunut selvästi levollisemmaksi. Pystyyn ei ole hypännyt mulla kertaakaan, ei pyöri karsinassaan  ja hampaiden viilaus on rajoittunut aamuruokinnan yhteyteen. Kyllä mä niin oikean ratkaisun tein! :)

Iltatallihommissa on myös tosi isoja eroja ja pakko sanoa, että se on mielettömän terapeuttista yksityistallimiljöössä. Kukaan ei käy nyppimässä hihasta, kun ei saa hevosta kuntoon, vaan saa tehdä työt omaan tahtiinsa ihan rauhassa. Haet hevoset sisään loogisessa järjestyksessä ilman, että tarvitsee silmäillä tuntilistaa ja varmistaa, että ratsastajien hepat on oikeaan aikaan sisällä. Älkää käsittäkö väärin, tykkään kyllä työskennellä myös ratsastuskoulussa, mutta silloin haluan keskittyä vain opetukseen enkä tallin tekoon. Iltatalli ratsastuskoulussa on kyllä ihan painajainen, varsinkin, jos olet ainoa työntekijä.

 

Joka tapauksessa tuun nyt jatkossa tekemään jonkin verran tallia ja musta se on ihan siisti juttu. Näkee ihan eri tavalla sen omankin hevosen, miten se käyttäytyy kellon ympäri. Lisäksi tulee paremmin puunattua noita Kiiran juoma- ja ruokakippoja, kun ne helposti jää siistimättä, jos ei tallia tee. Lupaan ja vannon, että ryhdistäydyn tässä asiassa, sitä ei tiedostakaan miten nopeasti ne menee tosi likaiseksi, ennen kuin ne jynssää harjalla ja tuloksena aivan ruskeaa vettä. Enpä itsekään ruokailisi niistä...

 

Ihan mielettömän hienoa, että nyt on jo maaliskuu ja virallisesti kevät! :) En oo mikään hirveän iso kevätfani ja tykkään siitä lähinnä porttina kesään, mutta kyllähän nuo aurinkoiset kevätpäivät ja solisevat purot tuo hymyn huulille. Pikkuhiljaa luonto puhkeaa kukkaan ja mikä tärkeintä, ratsastuskelit paranevat! Sitä odotellessa. Tervetuloa myös uudelle lukijalle, toivottavasti viihdyt! :)

Tyytyväinen tallityttö! :)