Viikonloppuna oli jonkin verran draamaa, kun Kiira oli lauantain kävelypäivän jälkeen kerännyt taas kiitettävästi virtaa. Sunnuntaina mentiin maneesiin ja tarkoitus oli ottaa muutama pieni ristikkohyppy pitkästä aikaa. Totesin kuitenkin, että hypyt kannatti jättää suosiolla väliin, kun toinen oli jo muutenkin kuin pari ED-pulloa kiskonut. Toisaalta tykkään ratsastaa Kiiraa silloin, kun se on hieman normaalia vireämpi. Kun sen ylienergian saa ohjattua pois pukeista ja loikista, niin Kiira työskentelee normaalia paremmin ja jaksaa kantaa itseään paremmassa muodossa. Nytkin treeni oli aika onnistunut, vaikka jouduin jatkuvasti tsekkailemaan, että se oli edelleen kuulolla. Se oli myös kivasti hereillä pohkeelle. Ilopukeilta ei silti vältytty, joten treenin jälkeen päästin sen irti maneesiin, jotta se saisi purkaa energiansa kontrolloidusti. Tai niin luulin. Neiti otti vapautensa kunniaksi oikein kunnon irrottelut, ja paineli ympäri maneesia aivan sekopäisessä pukkilaukassa ja hauskaa riitti. Pomppua tuli suuntaan jos toiseenkin ja hevonen nautti täysin rinnoin.
Mutta sitten neiti heitti uuden komean pukkisarjan, sekosi jaloissaan ja kaatui kyljelleen maneesin hiekalle liukuen hetken matkaa. Allekirjoittanut sai kunnon sydänkohtauksen, kun Kiira makasi hetken kyljellään, kunnes pomppasi pystyyn. Huolestunut omistaja ryntäsi heti tarkistamaan, että jalat ja kyljet olivat kunnossa. Hiekkainen se oli ja niin nolon näköinen, kuin hevonen vaan voi olla, mutta kyljet oli kunnossa eikä jalatkaan reagoineet taivutuksiin. Heppa käveli ihan normaalisti ja otti vielä pari laukkaspurttia ennen kuin rauhoittui.
Sunnuntai-maanantai yö meni murehtiessa, mutta maanantaina Kiira oli normaali. Mentiin maastoon ihan kevyelle käynti-ravi lenkille ja K oli oma itsensä, joskin hieman väsähtäneen oloinen. Huokaisin tosi syvään, kun se vaikutti selvinneen kaatumisestaan pelkällä ylpeyden kolahduksella. Taisin kuitenkin nuolaista ennen kuin tipahti...
Tiistai-illalla oikean etujalan polvi näyttikin tältä:
Kunnon nestepatti polvessa. Jalka ei ollut kuitenkaan lämmin eikä Kiira onneksi aristanut jalkaa ja sain taivuttaa polven ihan ääriasentoon ilman, että se reagoi mitenkään. Kävelytin sitä hetken nähdäkseni onko ontumaa. Pieni ero askelluksessa on vasempaan etuseen nähden, mutta ei se varsinaisesti ontunut ja liikkuu ihan mielellään. Jalan liikerata ei kuitenkaan ole ihan normaali, tiedä sitten johtuuko se nestekertymästä, joka aiheuttaa omituisen tunteen, vai onko jalka kipeä. Joka tapauksessa K sai tänään vapaan ja vuorasin jalan kylmäyssavella. Nyt ei auta kuin odotella ja toivoa parasta...
Tyypillistä, että nyt tulee joku uusi ongelma, kun takapolven heikkoudesta johtuneet ongelmat on nyt pysyneet poissa jonkin aikaa. Kiiralla on kyllä todella surkea tasapaino, jota oon pyrkinyt kehittämään maastokiipeilyillä ynnä muulla, mutta näköjään se osaa kyllä kaatua tasaisella ja hyvällä pohjalla ihan itsekseenkin. Pelottaa ihan mielettömästi, että polvi pahenee tai turvotus ei ala laskea ja tietty pahin skenaario on heti mielessä. Täytyy vaan yrittää pitää pää kylmänä ja seurata tilannetta. Perjantaina oli tarkoitus mennä pitkästä aikaa kouluvalmennukseen, mutta jos polvi näyttää tuolta ja/tai oireilee, niin se on pakko skipata jälleen. Tärkeintä on nyt, että heppa tulee kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti