#30: Keväisempi ulkoasu

Yöllinen ulkoasun pikapäivitys on nyt tehty. Ajattelin, että nyt on jo aika siirtyä hieman keväisempään versioon. Tämä on aika pitkälti samalla teemalla tehty kuin edellinenkin ulkoasu, joten keväämmällä pyrin päivittämään blogia erilaisemmaksi. Eli väliaikaisesta ulkoasusta on nyt kyse. Stay tuned! :)

Ja iloinen uutinen on se, että Kiiralla ei ollut kuumetta tänään. :) Siellä se rouskutti tyytyväisenä iltaheiniään ja ruumiinlämpö oli 37,8 astetta. Varmuuden vuoksi jätin omenamehun tallille, jos sille sattuu huomenna nousemaan kuume eikä se suostu juomaan. Onneksi vasta 6 kk:n päästä seuraava piikki.

#29: Huonoja koulutreenikuvia ja jymy-yllätys

Vähän viiveellä tulee pitkästä aikaa taas kuvia mun ja Kiiran koulutreeneistä. Illalla otettujen maneesikuvien laatu ei ole mikään päätähuimaava, mutta toistaiseksi näillä on mentävä.

Kiiralla on nyt ollut tosi vaihteleva kausi takana. Se on taas jättäytynyt oikein urakalla pohkeen taakse ja aion nyt ottaa taas muutamia treenejä kannusten kanssa, kun heppa on jo aika hyvin toipunut piikityksen aiheuttamasta saikusta. Pakkohan se on saada jalasta kunnolla eteen. Toinen meidän treenejä vaikeuttanut seikka on meidän iki-ihana pressumaneesi, joka huojuu ja heiluu joka suuntaan ja jos sattuu olemaan tyyntä, niin lunta vähintäänkin tulee katolta alas. Kiira ei ole paljoa pyrähdellyt, mutta toki se jännittyy ja silloin mun on vaan entistä mahdottomampi saada työstettyä näitä asioita sen kanssa. Myös näissä kuvissa näkyy pientä hermostuneisuutta.

Huomaa, että oma istunta kärsii taas todella paljon, kun ei ole päässyt valmentajan silmien alle eikä maneesissa ole peilejä (tai on, mutta ne on siistissä nipussa maassa maneesin nurkassa :D). Mutta ryhti on parantunut jonkin verran, eli pientä edistystä havaittavissa myös selässä keikkujan osalta. Parin viikon sisään K saisi jo osallistua valmennuksiin, en malta odottaa! :) Nää mun kantapäät on kyllä jotain, mitä en kestä. :D Tosin laitan osan sen piikkiin, että sain kokoajan patistaa Kiiraa eteenpäin, kun se kulki suurinpiirtein yhtä sujuvasti kuin pulkka asvaltilla.

Tästä kuvasta huomaa, että lihastakin neiti on kerännyt jonkin verran. Kokoamiskykyä sillä riittää myös tosi kivasti, nyt vaan pitää allekirjoittaneen treenata kunnolla, että saan sen koko potentiaalin käytettyä. Eteneminen on vaan ajoittain aika hidasta, kun ratsastaja ei ole kokenut eikä hevonen, mutta kyllä se valmentajien kanssa siitä kehittyy. Eikä mulla ole mikään kiire.

Vasen kylki on Kiiralle se haastavampi taivuttaa, koska silloin oikean takajalan (ulkotakajalka) liikerata venyy ja se ei niin kauhean mielellään käyttäisi oikeaa takapolvea ihan niin kuin pitäisi. Pitkän verryttelyn ja pohkeenväistöjen avulla saan takajalkoja irtonaisemmiksi.

Laukka Kiiralla on edelleen se heikoin askellaji ja siinä se on vielä hieman voimaton. Tässäkin saan ratsastaa tosi voimakkaasti eteen, jotta se rullaisi edes hieman. Mentiin sunnuntaina puomeja aika isoilla väleillä ihan siksi, että saisin sen kunnolla ponnistamaan ja laukkaa parannettua. Kiirasta puomit oli huippuhauskoja pitkän tauon jälkeen.

Jymy-yllätyksenä tuli se, että mulle oli tullut facebook-viesti Kiiran entiseltä ratsastajalta Ruotsista. Hän oli lukenut blogiani ja seurannut kiinnostuneena Kiiran kuulumisia. Kiiran menneisyydestä putosi palasia paikalleen. :) Sain tietää että K on Ruotsissa toiminut ratsastuskouluhevosena, mutta lopulta alkanut pukitella ja hyppiä pystyyn niin pahasti, että se oli pakko myydä pois ratsastuskoulusta. Siitä se päätyi minulle, ilman että mulla (tai myyjällä?) oli aavistustakaan näistä ongelmista. Täytyy sanoa, että aika hyvin nämä jutut on karsiutuneet pois matkan varrella, mutta ihan mielenkiintoista kuulla Kiiran aiemmasta elämästä! Tosi kiva yllätys, Tack så mycket att du kontacktade mig! :)

Tänään Kiira sai myös hampaiden raspauksen ja rokotuksen. Hampaat olivat kuulemma tosi hyvät, suussa ei mitään haavoja eikä raspillekaan ollut paljoa töitä. :) Rokotteesta K sai kunnon kuumeen viime kerralla, joten meikäläinen lähtee nyt uudelleen tallille mittaamaan siltä lämpöä ja juottamaan sille omenamehua. Seuraavat neljä päivää otetaankin sitten rauhallisesti ja levossa. :)

#28: Tulipa tarkastettua tilukset taas...

Tänään ei mennyt taaskaan ihan kuin Strömsössä. Viime viikonloppuna Kiira oli ihan super ratsastaa ja päästiin maneesiinkin treenaamaan jo oikein kunnolla. Harmitti kyllä, että valokuvaajia ei saatu paikalle niin, että oisitte vihdoin nähneet K:n kehitystä ratsailta. Ihan superia oli kyllä tehdä töitä sen kanssa, se oli niin super ja parhaimmalla työmoraalillaan.

Tällä viikolla mun aikataulut on tehokkaasti estäneet meidän kunnon treenit. Oon joka päivä ollut nyt tallilla niin huonoon aikaan, etten oo käytännössä päässyt mihinkään kunnolla ratsastamaan. Isossa maneesissa on ratsastuskoulun tunnit, pikkumaneesi on tulitikkulaatikon kokoinen, pohjaltaan epätasainen ja kattoparrut on pelottavan matalalla. Kaikki kentät on aivan jäätiköinä nollan molemmin puolin sahaavan lämpötilan takia ja maastoon en ole uskaltautunut pimeällä yksin, varsinkin kun sielläkin pohjien kunto on tosi vaihteleva.

Ainoaksi vaihtoehdoksi on siis jäänyt tulitikkulaatikon kokoinen pikkumaneesi, jossa ollaan sit köpötelty käyntiä ja ravia, kun tila on niin rajallinen. Käytännössä ollaan ratsastettu ympyrällä koko ajan. Kiiralle ei missään nimessä ideaali vaihtoehto, koska se vaatii ensin kunnolla tilaa vertyäkseen ja sitten vasta sitä voi alkaa koota pienempään pakettiin. Sekä kuskin että hevosen pinna on ollut aika kireällä ja ei voi kuin sanoa, että TULISI NYT SE KESÄ JO!

Käytännössä ollaan menty siis pelkkää käyntiä ja ravia tosi kevyesti ja siihen päälle pieniä loppukäyntejä lähimaastossa. Siitä on ikuisuus, kun Kiira on viimeksi ollut kunnolla maastossa, jossa käydään läpi kaikki askellajit ja odotan itseasiassa hieman kauhulla sitä ekaa kertaa pitkästä aikaa. Haluan kyllä varmistaa, että pohja pitää silloin... Käyntimaastot on kuitenkin sujuneet ihan hyvin ilman mitään ongelmia. Vähän K on arempi kuin aiemmin. Mietin mistä se johtuu, maastoilun puutteesta, minusta vai sen muuttuneesta luonteesta.

Tänään menin tarkoituksella sen verran myöhään tallille, että pääsisin maneesiin ratsastustuntien loputtua. Kiirasta huomasi heti, että virtaa oli kuin pienessä kylässä. Onneksi oli muuten rauhallista eikä pressumaneesi lepattanut tuulessa. Lähdin käynnissä liikkeelle ja yritin tavoitella samaa rentoutta, mitä Kiira väläytteli viikonloppuna, mutta se oli ihan muissa sfääreissä. Sain pitää sen aika tiukasti kontrollissa ettei se singahtanut minne sattui. Tein jonkin verran väistöjä että sain sen keskittymään paremmin. Lisäksi treenattiin keskikäyntiä ja siitä käynnin lyhentämistä, josta jälleen takaisin keskikäyntiin. Kiira on tässä aika vahvasti istunnalla ratsastettava ja tarkka käden myötäyksestä. Pikkuhiljaa saadaan eroa isommaksi. Kiira oli tänään myös hieman vinompi kuin tavallisesti ja sain tosiaan suoristaa sitä vasemmalta aika voimakkaasti (tätäkään ei auta se meidän ympyrällä ratsastelu).

Sit siirryttiin raviin ja työstin sitä hieman samaan malliin kuin käynnissä. Kiira ravisteli päätään, köyristeli selkäänsä ilopukittaakseen ja yritti jatkuvasti kiihdyttää tahtia. Mulla oli ihan täysi työ pitää se kurissa ja nuhteessa, kun energiaa tuntui olevan. Ehdin verkkailla kaikessa rauhassa jonkin aikaa molempiin suuntiin, kun se tapahtui. Lähestyin ravissa yhtä maneesin kulmaa, niin kuin jo useita kertoja aiemmin. Yhtäkkiä se veti järkyttävän sivuloikan, jonka jälkeen useita loikkia taaksepäin kauhistuneena. Sivuloikka heilautti mun tasapainoa niin paljon, että en sitten kestänyt kyydissä enää seuraavia loikkia, vaan tipahdin oikealta jalkojeni kautta polvilleni. Kiira pysähtyi kuin seinään ja tuijotti minua silmät suurina edelleen kyräillen nurkkaa. Mun oikea polvi ilmoitti iskustaan, mutta luulen, että pääsin tällä kertaa mustelmilla. Pomppasin pystyyn ja talutin Kiiran nurkkaan useita kertoja, missä se oli taas tosi tyyni. Sit ei kuin takaisin selkään.

Tämän jutun jälkeen Kiira reagoi aina vasemmassa kierroksessa samaan nurkkaan, kun olin selässä. Maastakäsin se tuli nurkkaan kiltisti eikä jännittänyt yhtään. Selästä ongelma tuli vain vasemmassa kierroksessa, oikeassa nurkka ei ollut lainkaan pelottava. Pikkuhiljaa reaktio pieneni, vaikka sainkin kestää vielä muutamat sivuloikat, joissa pysyin kyydissä, kun olin varautuneempi. Joskus näiden eläinten logiikka ei mahdu mun päähän.

Tätä meidän pienoista kulma-ongelmaa lukuunottamatta treeni meni muuten hyvin. Annoin Kiiran laukata pitkään ympyrällä, missä se sai purkaa patoumiaan. Pukkeja irtosi yksi, mutta muuten energisyys näkyi laukan hyvänä laatuna - askel oli pyöreä ja matkaavoittava, Kiira kulki pyöreänä ja käyttäen selkäänsä ja laukka rullasi kivasti. Mieleen juolahti, että sen täytyisi päästä pellolle purkamaan energiaansa kunnolla. Mutta kuka sen sinne vie, kun ei kyydissä kestä kukaan, kun sieltä tulee kunnon keinuhevosrodeot. Itsemurhakandidaatille paikka avoinna.

Lopuksi treenattiin vielä pysähdyksiä ja peruutuksia. Pysähdys on Kiiralle näistä haastavampi. Se tulee sitten joskus, eikä silloin kuin annan pysäyttävät avut. Eikä tietoakaan peräänannosta pysähdyksessä. Nätisti se kyllä seisoo paikallaan pysähdyttyään, mutta tää reaktioajan pituus on se ongelma ajatellen kaikkia kouluohjelmia. Ei taida olla missään kohtaa "pysähdy-sitten-kun-kerkiät". Pikkuhiljaa näitäkin yritetään kehittää. Peruutuksissa K on tullut huimasti eteenpäin viime aikoina. Peruutukset tulee pienillä avuilla ja peräänannossa, joskaan ei aina suoraan. Parhaimmillaan oon saanut ihan oppikirjaperuutuksia, kun oon saanut pohkeet pidettyä tiivisti ympärillä niin, ettei K:lle jää tilaa kummallekaan puolelle. Ehkä me pikkuhiljaa tästä edetään. :)

HUOM! Kuvat, joissa oon Kiiran selässä ilman kypärää on varta vasten valokuvaustilanteissa otettuja teemakuvia, joissa seisotaan paikallaan. En ikinä ratsasta askeltakaan ilman kypärää, enkä suosittele sitä kenellekään. Kuten tämän päivän tapahtumasta huomaa, hevosten kanssa voi AINA sattua yllättäviä tilanteita ja pään sisältö on se arvokkain asia ihmisruumiissa. Pitäkää siitä huolta!
(tätäkin kuvaa ottaessa olin 100% varma, että nyt vähintäänkin aukaisen pääni tuohon jäähän, kun Kiira karauttaa alta pois ~ Kiiran mielenkiintoinen ilme johtuu siitä, että 2 sekuntia kuvan ottamisen jälkeen se pärskäytti keuhkojensa sisällön ulos)

#27: Hevosen muodosta ja ratsastajan vaikutuksesta hevoseen, OSA II

Sarjan toisessa osassa pohjana toimii Anna Kilpeläisen postaus, johon pääsette tutustumaan tästä: Ratsun muoto

"Tässä tekstissä hevosen muodolla tarkoitetaan sen koko kehon asentoa ja tasapainoa sekä tapaa, jolla hevosen takaosan energia kulkee sen kehon läpi. Muoto, jossa hevonen työskentelee, on erittäin olennainen tekijä hevosen ratsastuksessa ja koulutuksessa. Se määrittelee minkälaisessa tasapainossa hevonen liikkuu ja mitkä lihakset sillä ovat käytössä. Mm. hevosen rentous tai jännittyneisyys samoin kuin sen velttous tai jäntevyys sekä sen suoruus tai vinous näkyvät hevosen muodossa."

"Hevosen rakenne on kuin silta. Tärkein kantava osa siltaa on hevosen rinta- ja lanneranka (ks. kuva 2, hevosen selkäranka). Etu- ja takajalat ovat sillan pilarit." Eroa voi havainnollistaa vaikkapa näillä kuvilla Kiirasta.

Kuvassa Kiiran selkä on notkolla. Takaosa ei ole kunnolla hevosen alla, eikä työskentele hevosta kantavana voimana. Lantion nivel (kts edellinen sarjan postaus) osoittaa alaspäin. Kiira on pohkeen takana eikä liiku lennokkaasti eteenpäin. Myöskään etupää ei kannattele ratsastajan painoa, hevonen kulkee etupainoisena ja rintaranka alhaalla. Peräänannosta ei ole tietoakaan, Kiiran pää on jännittyneesti ylhäällä eikä se ole tasapainossa. Ja oma istuntani on järkyttävä...

 

Edelleenkään muoto ei ole kovin hyvä, mutta ehdottomasti parempi kuin edellisessä kuvassa. Tässä Kiira kantaa selkäänsä (ja minua) huomattavasti paremmin. Takaosa on paremmin alla ja vertaus sillasta näyttää pitävän paikkaansa enemmän. Takajalat astuvat paremmin alle ja Kiira myös myötää kaulastaan asettuen peräänantoon. Hevonen myös kokoaa itseään paremmin ja näyttää kaikin puolin ryhdikkäämältä kuin edellisessä kuvassa.

 



"Hevosta ei ole luotu kantamaan ylimääräistä kuormaa selässään. Istuessamme hevosen selkään me häiritsemme luonnollista systeemiä. Koulutuksen ensimmäisessä vaiheessa meidän täytyy totuttaa hevonen uuteen tilanteeseen, ylimääräiseen 90 kiloon (ratsastaja+satula) selässään. Nuorella hevosella tarvitaan jännitettä selän ligamentteihin, jotta sen selkä pääsisi ylös. Hevosta on siis ratsastettava oikeanlaisessa eteen-alas –muodossa, kaula pitkänä ja pyöreänä, turpa luotilinjan edessä. Sama pätee kokeneeseen ratsuun, jota on aiemmin ratsastettu sellaisessa muodossa, ettei selän kantojärjestelmä ole päässyt kehittymään oikein."

 

"Rintarangan päättyessä alkaa lanneranka, jonka nikamissa on leveät, liikkumattomat poikkihaarakkeet. Jos satula istuu hevosen selässä liian takana tai jos hevosella on sen satulansijan pituuteen nähden liian pitkä satula, ratsastaja istuu lannerangan päällä." Näin ratsastaja ns. istuu hevosen selän alas.

 

"Kaulan ylälinjan lihasjärjestelmä on hevosen kehon tasapainottamisessa hyvin tärkeä. Useimmat kaulan lihaksista kiinnittyvät säkään ja lapoihin ja toisesta päästään hevosen päähän tai niskaan. Normaalissa työssään vapaana olevalla hevosella nämä lihakset nostavat ylös hevosen pään ja kaulan. Ratsastaja muuttaa tilannetta: nuori hevonen ratsastetaan pitkään eteen-alas –muotoon, jolloin kaulan lihakset voivat passiivisen ligamenttijärjestelmän tavoin vetää hevosen selän ylös. Lihasten vahvistuessa 3-5 vuoden kuluessa nämä lihakset pystyvät kohottamaan selän myös silloin kun hevosen pää ja kaula on ylhäällä. Nuorta hevosta ohjataan lihaksiston kehittymisen myötä pikku hiljaa korkeampaan muotoon. Mitä vahvemmat lihakset, sitä korkeampi voi muoto olla."

 

Hevonen kantaa ratsastajaa vatsalihaksillaan. "Hevonen tukee vatsalihaksillaan lonkan koukistajien työtä ja vetää lantiota kehon alle. Tämä toiminta on omalta osaltaan tärkeää, jotta hevonen pystyisi kantamaan itseään ja ratsastajaa takaosallaan ja kohottamaan selkänsä. Vatsalihasten tulee ponnistaa aina jalan tukeutuessa maahan ja rentoutua liitovaiheessa."

 

 



"Hevosella tulisi työskennellessään olla ”takaosa alla”, kuten sanotaan. Tähän päästään kun hevosella on riittävä aktiivisuus ja jousto takaosassaan ja se työskentelee aivan suorana eli takajalat astuvat suoraan kohti etujalkoja. Hevosen takaosan jousto on sitä, kun hevonen on halukas ja tarpeeksi vahva niiamaan ja ponnistamaan entistä joustavammin koko takaosastaan."

 

"On tärkeää, että ratsastajan tuntuma ohjien välityksellä hevosen suuhun on keveä ja tasainen. Tähän on ratsastajan ja hevosen mukavuuden lisäksi fyysisetkin perusteet. Hevosen pään mittasuhteiden aiheuttaman vipuvaikutuksen vuoksi hevosen suuhun tuleva veto tuntuu hevosen niskassa kymmenkertaisena. Jos ohjista vedetään 10 kilon voimalla, hevosen täytyy vastustaa lihaksillaan 100 kilon voimalla."

 

"Jos hevonen ei saa mahdollisuutta käyttää kaulaansa ja ylälinjaansa selkänsä nostamiseen, sen täytyy kantaa itseään ja ratsastajaansa pitkillä selkälihaksillaan. Tällöin selkälihakset jännittyvät ja niiden normaali liikkeen tuottamisen toiminta estyy. Selkä saattaa tästä huolimatta näyttää hyvinkin lihaksikkaalta. Selän toiminta estyy, jos hevonen ratsastetaan kuolaimen taakse, liian lyhyelle kaulalle tai sen lihaskuntoon ja notkeuteen nähden liian korkeaan muotoon. Myös jatkuva hevosen suuhun kohdistuva paine estää selän toiminnan hevosen joutuessa jännittämään kaulallaan ja selällään suussa tuntuvaa painetta vastaan." Omassa ratsastuksessani pyrin jatkuvasti vähentämään käden roolia ja pitämään käden hiljaa paikallaan aina kuin se on mahdollista. Sen sijaan pohkeen tulee olla kyljessä kiinni ja ratsastamassa hevosta kohti tasaisen käden tuntumaa.

 

"Hevosen askellajien kehittäminen on yksi koulutuksen kulmakivistä. Askellajien tuhoutuminen on merkki vakavista virheistä koulutuksessa. Tämän päivän kouluratsastuksella on tässä kohti linjanvedon paikka. Haluammeko, että kouluratsastus on kokoelma sirkustemppuja vai klassisten periaatteiden mukaisesti hevosen luontaisten ominaisuuksien kehittämistä hevosen hyvinvointia kunnioittaen."

 

"Hevosen oikeaoppinen koulutus vie vuosia, jotta sen lihaksisto ehtii vahvistua oikealla tavalla. Jos hevonen pakotetaan ”pyöreäksi” tai ”kootuksi” ohjilla, ei koskaan päästä siihen tavoitteeseen. Koulutukseen kuuluu olennaisena osana se, että hyvin ratsastettu nuori tai uudelleenkoulutettava hevonen ei näytä erikoisen kauniilta tai häikäisevältä ensimmäisen tai toisenkaan koulutusvuoden aikana."

 

On tämä vaan niin älyttömän vaikea laji ja ikinä ei tule valmiiksi. Kavereiden kanssa tästä juuri keskusteltiin, että mitä selkeämmin tiedän kuinka huono tässä lajissa olet, sitä todennäköisemmin olet kulkenut pidemmän matkaa. :)

 



#26: Hevosen muodosta ja ratsastajan vaikutuksesta hevoseen, OSA I

Törmäsin pariin mielenkiintoiseen artikkeliin koskien hevosen korrektia muotoa ratsastaessa ja ratsastajan vaikutusta hevoseen. Nämä avasivat vähän aihetta hevosen anatomian kannalta selittäen miksi on tärkeää, että hevonen kulkee ns. oikein. Ensimmäisen osan alkuperäiset artikkeli julkaistiin Anna Kilpeläisen blogissa ja löytyy täältä:
Mistä hevosen notkeus, elastisuus ja irtonaisuus syntyvät

"Hevosen rangassa on 33 liikkuvaa nikamaväliä niskasta hännän tyveen. Kaikkien näiden välien tulee olla vapaasti liikkuvia ja linjassa keskenään, jotta hevonen voisi joustaa kehollaan ja tasapainoilla. Hevonen on kuin 33-osainen lelujuna, jonka veturi onkin viimeisenä vaununa ja työntää junaa eteenpäin."
Tässä esiin tulee takaosan moottorin tärkeys. Hevosen liikevoima syntyy takaosan lihaksissa, josta hevonen työntää etuosaansa eteenpäin. Vasta, kun takaosa liikkuu kunnolla pohkeesta eteenpäin, voi ajatella kokoavansa hevosta ja lyhentävänsä sitä edestä. Jos nämä suoritetaan päinvastaisessa järjestyksessä, hevosen liike-energia katoaa ja sen on vaikea liikkua tasapainossa.

"Hevosen rangassa matkalla niskasta hännän tyveen on kolme tärkeintä kohtaa, joiden liikkumattomuus, jäykkyys tai hallitsemattomuus johtaa elastisuuden katoamiseen ja kokoamiskyvyn puutteeseen. Nämä kolme ”porttia” sijaitsevat hevosen 1) niskassa, 2) kaularangan ja rintarangan liittymäkohdassa kaulan tyvessä sekä 3) hevosen lannerangassa ja lantiossa eli hevosen selässä heti satulan takana, takaosan korkeimmalla kohdalla ja sen alapuolella."

NISKA

"Hevonen asettuu oikein, kun koko sen pää ja leukaperät kiertyvät niskassa olevan kuvitteellisen pystyakselin ympäri. Tällöin hevonen näyttää siltä, kuin se itse kääntäisi päänsä katsoakseen pyydettyyn suuntaan." Tässä on itselläni paljon hiottavaa. Asetuksessa ainoastaan hevosen pää kääntyy - ei kaula, eikä hevonen taivu kyljistään. Asetus ei ole sama asia kuin taivutus.

Asetus vai taivutus? Tässä kuvassa molempia, mutta kuva havainnollistaa niskan nivelen, joka toimii, kun hevonen kääntää päätään.

 

"Oikeanlainen asetus syntyy vain rentoudesta. Ratsastajan ratsastaessa jäykin käsin tai nykivällä tuntumalla hevosella ei ole mahdollisuutta rentouttaa niskaansa, sillä sen on pakko suojella itseään tuntuman epävakaudelta tai kovuudelta jännittämällä niskaansa."

 

RINTARANKA

 

"Kaulan liittymäkohdassa rintakehään on yksi rangan heikoimmista kohdista ja kehon toinen ”portti”. Hevosen selkäranka vajoaa tässä kohden melko syvälle notkolle. Pystyäkseen kannattelemaan ratsastajan painoa ja liikkumaan vaivattomasti ja keveästi liikkeestä toiseen, hevosen tulee osata ja pystyä kannattelemaan kaulan tyveä." Hevosen tulisi kyetä pyöristämään selkäänsä, jolloin kaulan tyvi kohoaa ja selkä levenee ja nousee ratsastajan alla. Tämä vaatii kuitenkin hevoselta lihasvoimaa ja harjoittelun myötä se kykenee pitämään selkänsä koholla yhä pidempiä aikoja.

 

LANTIO

 

"Kolmas kohta, jossa hevosen liike helposti jumittuu, on lannerangan ja lantion alue. Jos hevonen vähänkin jännittää, se yleensä pyrkii heti painamaan selkäänsä notkolle. Tällöin lantion asento kääntyy ”pystyyn” (hännän tyvi nousee ylemmäksi) ja takaosan kantovoima katoaa ja muuttuu pelkästään eteenpäin työntäväksi voimaksi. Kaikki kokoaminen edellyttää hevoselta kykyä taivuttaa lannerankaa ja lantiota vartalon alle. Tällöin takaosan nivelet (lonkka, polvi, kinner ja vuohinen) taipuvat syvempään ja niiden liike suuntautuu enemmän hevosen alle, mistä ne voivat kannatella ja ponnistaa liikettä ylämäkeen." Tämä on Kiiran ja mun työskentelyn avainkohta tällä erää, erityishuomiota yritän kiinnittää juuri takaosan liikkeeseen ja siihen, että Kiira tosissaan ottaa takapäänsä alleen. Olen teettänyt paljon pohkeenväistöjä sekä suoralla uralla, että ympyröillä. Tarkoitus olisi myös treenata siirtymisiä lisää ja tällä viikolla olenkin hakenut siirtymisiä askellajien sisällä. "Lantion seudun liikeratojen laajentaminen on kuitenkin hevoselle paljon helpompaa sivuttaisliikkeissä kuin suorana. Suorana voidaan ikään kuin tarkistaa minne saakka notkeudessa on päästy, kehittäminen tapahtuu sivuttaisliikkeillä, siirtymisillä ja peruutuksilla."

 

 

"Kaikki kolme porttia ovat riippuvaisia toisistaan, yhden vapauttaminen vapauttaa muitakin, samoin yhden jumittuminen lukitsee muitakin. Kun kaikki portit ovat auki ja hevosen liike virtaa vapautuneesti niiden läpi takaosasta kuolaintuntumaan saakka, hevosen liikkeet alkavat löytää kissamaista joustavuutta, irtonaisuutta ja suurempia liikelaajuuksia."

 

Seuraava osa tulossa pian!

 

 

 



#25: Kiiran kehityskuvia

Jes, vihdoin blogissa on luvassa laadukasta kuvamateriaalia pitkästä aikaa! :) Kiiran kehityskuvat tulee siksi vähän viiveellä, kun ei ole ollut kuvaajaa kameran taakse aiemmin. Mutta nyt on asia korjattu!

Kertaukseksi ja kontrastiksi tässä lähtötilannetta toukokuulta 2014, kun Kiira tuli mulle.

 

Kovan treenin ja joidenkin takapakkien jälkeen tilanne helmikuussa 2015

 

 Mäyräkoiraposeeraus. :D



Eipä sillä vieläkään hirveästi ylimääräistä ole, mutta kokonaisuudessaan heppa näyttää huomattavasti terveemmältä, ryhdikkäämmältä ja kantaa itsensä paremmin jo näissä rakennekuvissa. Karva kiiltää ja on hyväkuntoinen ja ne kylkiluut ei paista enää läpi. Omalle työlleen on jossain määrin sokea, etenkin kun kuitenkin näen Kiiraa joka päivä, mutta näistä kuvista sen muutoksen huomaa itsekin. Jotain on selvästi tehty oikeinkin! :)

Muuten Kiiraa on nyt palauteltu asteittain normaaliin treeniin pikkuhiljaa. Sain jopa satulan alle ja oon päässyt ratsastamaan paremmin sen ansiosta. Mukaan tarttui siis Mustang Europa koulusatula ja tähän asti oon ollut tosi tyytyväinen. Se korjaa mun istuntaa tosi tehokkaasti, koska mulla on vähän taipumusta tuohon mäkihyppääjä-asentoon... Nyt oon saanut keskivartalon lihakset paremmin töihin ja ajoittain istun jopa ihan kohtalaisesti. Täytyis kyllä alkaa taas panostaa enemmän tuohon omaan lihaskuntoon ja alkaa taas käydä salilla säännöllisesti.

Tänään on myös mun pirpanan 8-vuotispäivä! :) Kohta meen tallille ja saattaa se muutaman porkkanankin saada... Uskomatonta miten aika kuluu tosi nopeasti ja Kiiraakaan ei voi enää kutsua nuoreksi hevoseksi, vaikka on se vieläkin ihan varsa joissain asioissa.