#26: Hevosen muodosta ja ratsastajan vaikutuksesta hevoseen, OSA I

Törmäsin pariin mielenkiintoiseen artikkeliin koskien hevosen korrektia muotoa ratsastaessa ja ratsastajan vaikutusta hevoseen. Nämä avasivat vähän aihetta hevosen anatomian kannalta selittäen miksi on tärkeää, että hevonen kulkee ns. oikein. Ensimmäisen osan alkuperäiset artikkeli julkaistiin Anna Kilpeläisen blogissa ja löytyy täältä:
Mistä hevosen notkeus, elastisuus ja irtonaisuus syntyvät

"Hevosen rangassa on 33 liikkuvaa nikamaväliä niskasta hännän tyveen. Kaikkien näiden välien tulee olla vapaasti liikkuvia ja linjassa keskenään, jotta hevonen voisi joustaa kehollaan ja tasapainoilla. Hevonen on kuin 33-osainen lelujuna, jonka veturi onkin viimeisenä vaununa ja työntää junaa eteenpäin."
Tässä esiin tulee takaosan moottorin tärkeys. Hevosen liikevoima syntyy takaosan lihaksissa, josta hevonen työntää etuosaansa eteenpäin. Vasta, kun takaosa liikkuu kunnolla pohkeesta eteenpäin, voi ajatella kokoavansa hevosta ja lyhentävänsä sitä edestä. Jos nämä suoritetaan päinvastaisessa järjestyksessä, hevosen liike-energia katoaa ja sen on vaikea liikkua tasapainossa.

"Hevosen rangassa matkalla niskasta hännän tyveen on kolme tärkeintä kohtaa, joiden liikkumattomuus, jäykkyys tai hallitsemattomuus johtaa elastisuuden katoamiseen ja kokoamiskyvyn puutteeseen. Nämä kolme ”porttia” sijaitsevat hevosen 1) niskassa, 2) kaularangan ja rintarangan liittymäkohdassa kaulan tyvessä sekä 3) hevosen lannerangassa ja lantiossa eli hevosen selässä heti satulan takana, takaosan korkeimmalla kohdalla ja sen alapuolella."

NISKA

"Hevonen asettuu oikein, kun koko sen pää ja leukaperät kiertyvät niskassa olevan kuvitteellisen pystyakselin ympäri. Tällöin hevonen näyttää siltä, kuin se itse kääntäisi päänsä katsoakseen pyydettyyn suuntaan." Tässä on itselläni paljon hiottavaa. Asetuksessa ainoastaan hevosen pää kääntyy - ei kaula, eikä hevonen taivu kyljistään. Asetus ei ole sama asia kuin taivutus.

Asetus vai taivutus? Tässä kuvassa molempia, mutta kuva havainnollistaa niskan nivelen, joka toimii, kun hevonen kääntää päätään.

 

"Oikeanlainen asetus syntyy vain rentoudesta. Ratsastajan ratsastaessa jäykin käsin tai nykivällä tuntumalla hevosella ei ole mahdollisuutta rentouttaa niskaansa, sillä sen on pakko suojella itseään tuntuman epävakaudelta tai kovuudelta jännittämällä niskaansa."

 

RINTARANKA

 

"Kaulan liittymäkohdassa rintakehään on yksi rangan heikoimmista kohdista ja kehon toinen ”portti”. Hevosen selkäranka vajoaa tässä kohden melko syvälle notkolle. Pystyäkseen kannattelemaan ratsastajan painoa ja liikkumaan vaivattomasti ja keveästi liikkeestä toiseen, hevosen tulee osata ja pystyä kannattelemaan kaulan tyveä." Hevosen tulisi kyetä pyöristämään selkäänsä, jolloin kaulan tyvi kohoaa ja selkä levenee ja nousee ratsastajan alla. Tämä vaatii kuitenkin hevoselta lihasvoimaa ja harjoittelun myötä se kykenee pitämään selkänsä koholla yhä pidempiä aikoja.

 

LANTIO

 

"Kolmas kohta, jossa hevosen liike helposti jumittuu, on lannerangan ja lantion alue. Jos hevonen vähänkin jännittää, se yleensä pyrkii heti painamaan selkäänsä notkolle. Tällöin lantion asento kääntyy ”pystyyn” (hännän tyvi nousee ylemmäksi) ja takaosan kantovoima katoaa ja muuttuu pelkästään eteenpäin työntäväksi voimaksi. Kaikki kokoaminen edellyttää hevoselta kykyä taivuttaa lannerankaa ja lantiota vartalon alle. Tällöin takaosan nivelet (lonkka, polvi, kinner ja vuohinen) taipuvat syvempään ja niiden liike suuntautuu enemmän hevosen alle, mistä ne voivat kannatella ja ponnistaa liikettä ylämäkeen." Tämä on Kiiran ja mun työskentelyn avainkohta tällä erää, erityishuomiota yritän kiinnittää juuri takaosan liikkeeseen ja siihen, että Kiira tosissaan ottaa takapäänsä alleen. Olen teettänyt paljon pohkeenväistöjä sekä suoralla uralla, että ympyröillä. Tarkoitus olisi myös treenata siirtymisiä lisää ja tällä viikolla olenkin hakenut siirtymisiä askellajien sisällä. "Lantion seudun liikeratojen laajentaminen on kuitenkin hevoselle paljon helpompaa sivuttaisliikkeissä kuin suorana. Suorana voidaan ikään kuin tarkistaa minne saakka notkeudessa on päästy, kehittäminen tapahtuu sivuttaisliikkeillä, siirtymisillä ja peruutuksilla."

 

 

"Kaikki kolme porttia ovat riippuvaisia toisistaan, yhden vapauttaminen vapauttaa muitakin, samoin yhden jumittuminen lukitsee muitakin. Kun kaikki portit ovat auki ja hevosen liike virtaa vapautuneesti niiden läpi takaosasta kuolaintuntumaan saakka, hevosen liikkeet alkavat löytää kissamaista joustavuutta, irtonaisuutta ja suurempia liikelaajuuksia."

 

Seuraava osa tulossa pian!