#11: Ratsastuksen MM-kisakatsomo (osa 2) & Kiiran jalkavaivat

Oon taas niin myötäelänyt näitä ratsastuksen MM-kisoja, lähinnä kouluratsastuksen muodossa. Oma inspiraatio ja halu kehittyä on kasvanut kohinalla ja että siellä on niin hienoja hevosia!! Oikein silmä lepää kun niitä katselee... Saksan kouluratsastusjoukkue teki kyllä tällä kertaa aivan ylivoimaisen upeita suorituksia ja kyllä mulla oli tippa linssissä, kun katselin palkintojenjakoseremoniaa (ja sit vielä enemmän, kun YLE Areena pätkäisi sen juuri, kun ratsastajia oltiin palkitsemassa :D).

Isabell Werth oli mieletön! Harmittaa tosiaan, että joutui jäämään GP Specialista sivuun, sillä hänen suorituksensa olisin kyllä halunnut nähdä. Kiinnostaisi tietää, mistä tiettyjen maiden ylivoimainen taso johtuu, toki näillä on pitkä historia hevosurheilun parissa, suuria valtion sponsoroimia hevossiittoloita, joissa huippuhevosia on ihan eri suhteessa kuin monissa muissa maissa, joiden hevosjalostus ja -urheilu on vielä verrattain lapsenkengissä. Hienoa on kuitenkin, että Suomikin on tänä vuonna ollut kohtuullisen hyvin edustettuna Normandiassa. Kyllä se menestyskin sieltä tulee pitkäjänteisellä työllä!

kuva: www.eurodressage.com

Tänään ohjelmassa on kouluratsastuksen vapaaohjelma, joka alkaa YLE Areenassa klo 14:35. Sitten kisat on kouluratsastuksen osalta pitkälti ohi. Lisäksi klo 20:00 tulee vammaisratsastuksen vapaaohjelma. Huomenna odotan innolla kenttäratsastuksen maastokoetta. Siellä Suomea edustavat Elmo Jankari ja Sanna Siltakorpi.

- - - - - -

Kiiran kanssa on nyt ollut pari hieman parempaa päivää, mutta kokonaisuudessaan ei voi sanoa, että hevonen edistyisi - lähinnä päinvastoin. Kyseenalaistan entistä enemmän eläinlääkärin lausuntoa, mikä meille Teivossa annettiin ja tavoitteena on saada toisen eläinlääkärin mielipide. Oonkin tässä viettänyt aamupäivän soitellen eläinlääkäreille, mutta vastauksia en ole saanut. Pieneläinhoidon tila ainakin täällä Satakunnassa tuntuu olevan paljon parempi kuin suureläinten ja tuotantoeläinten... Eilen Kiira sai uudet kengät ja tuo jalkojen oireilu on nyt levinnyt voimakkaana myös kengitystilanteisiin. Vasemman takajalan kengitys oli tosi vaikea ja K sai kipulääkettä sisältävän rauhoituspiikin, että se saatiin tehtyä. Oma ja kengittäjän arvio oli se, että oikea takajalka on sen verran kipeä, että K ei pysty laskemaan painoaan sen varaan ja siksi painaa vasemman takajalan maahan. Potkuja sieltä ei tule, eikä K edes luimi. Tammamainenkaan se ei ole, vaikka sitä eläinlääkäri yrittää mulle kovasti syöttää. Mun mielestä olisi reilua hevosenomistajaa kohtaan, että jos ei tiedä mistä ongelma johtuu, niin myöntäisi sen eikä yrittäisi vähättelisi asiaa kuitaten sen "tammamaisuudella", varsinkin kun K on oikeastaan tosi epätammamainen tamma. Tähän asti olen noudattanut hänen ohjeitaan ihan pilkuntarkasti, mutta jokin menee pieleen, kun hevonen muuttuu vain huonommaksi. Ensin kuvioon tuli pukit, nyt ongelmat kengityksessä...

 

Tästä loputtoman tuntuisesta epäonnesta huolimatta oon yrittänyt pitäytyä optimistisena. Yllätyn jatkuvasti positiivisesti Kiiran ihanasta luonteesta. Siitä, miten se yrittää aina parhaansa. Siitä, miten kiltti se on perusluonteeltaan. Oon oikeesti kiitollinen, että Kiira tuli mun elämään ja kaikista vaivoistaan huolimatta se on rikastanut sitä mielettömästi. Eilen, kun se sai kengityksessä sitä rauhoittavaa eikä sitten saanut syödä kahteen tuntiin, seisoin sen karsinassa koko sen kaksi tuntia vahtimassa että se tokenee siitä oikein. Koko tämän ajan Kiira seisoi mun luona rapsuteltavana ja tuli tosiaan taas sellanen fiilis, että tuota eläintä haluan suojella kaikelta pahalta ja tehdä ihan kaikkeni sen eteen.<3 Ja tallilla työskennelleet maalaritkin uskaltautuivat silittelemään Kiiraa, vaikka alkuun sen iso koko hieman arveluttikin. Just tälläset hetket, kun pystyy antamaan eläimille tai ihmisille elämyksiä tai onnen tunnetta, tuottaa mulle niin suurta iloa ja onnen tunnetta, että se on ehdottomasti yksi syy miksi haluan ratsastuksenohjaajaksi.

 



Me jatketaan päivä kerrallaan yrittämistä. Kiiran ehdoilla mennään ja haaveet ratsastuksenohjaajan näyttöjen suorittamisesta Kiiralla on nyt jäissä ainakin lähiaikojen osalta. Mä käyn tarvittaessa kaikki Suomen eläinlääkärit läpi, että löydetään oikeasti syy tälle ja joku toimiva ratkaisu, jolloin Kiiran etu toteutuu. Nyt Kiira sai hieman erilaisen kengityksen, joka tukee takapolvia vielä enemmän.

"What if our hard work ends in despair/

what if the road won't take me there/

I wish for once we could stay gold..."

#10: Ratsastuksen MM-kisakatsomo (osa 1)

Vihdoin se alkoi, siis kaksi viikkoa hevosurheilun parissa ratsastuksen MM-kisojen muodossa! Tätä on odotettu ainakin kuukauden päivät kuin kuuta nousevaa ja tänään on odotettu avauspäivä. Ainoa mikä harmittaa, on se, että kisat on katsottavissa suorana ainoastaan YLE Areenasta ja TV2:lta tulee vain tunnin kooste iltaisin sekä 40 min kooste myöhäisillasta. Mutta onpahan tekemista näiden sadepäivien ajaksi!

Tähän iltapäivään mennessä oon jo seurannut lännenratsastuksen reiningiä, jossa Siri Haanpää tuli valitettavasti hylätyksi alun käsivirheen takia, jota kamera ei edes tallentanut. Reining on itselle terminä tuttu, mutta käytännössä vieraampi laji, vaikka olen lännenratsastuksenkin parissa hieman pyörinyt. Mielettömän mielenkiintoista joka tapauksessa! Ja olihan se tosi hienoa katsoa varsinkin USA:n Andrea Fappanin suoritusta, joka vei USA:n joukkueen johtoon toistaiseksi. Teknisen suorituksen ja osaamisen lisäksi itse katson tarkkaan hevosta ja sen tunnetiloja. Ratsastuksessa tärkeää on, että suorituksessa on kaksi iloisesti suorittavaa urheilijaa ja mielestäni reipas tekemisen meininki välittyi Fappanin ja hänen hevosensa Custom Cash Advancen tekemisestä.

kuva: nrhafuturity.com

Kouluratsastuksen ensimmäistä osuutta katselin myös ja suurimman vaikutuksen niin minuun kuin tuomareihinkin teki tähän mennessä Kristina Sprehe 78.814%:n suorituksellaan. Moni muu, kuten Sveitsin Hans Staub ja viimeisenä nähty Marokon Yassine Rahmouni olisivat teknisesti pärjänneet paremminkin, jos hevoset olisivat olleet aktiivisempia ja liike energisempää. Sprehen ratsastuksessa yhdistyi hienosti energisyys ja ns. "ylämäkeen" ratsastus ilman, että Desperados FRH vaikutti kuitenkaan kiireiseltä. Kristina on ehdottomasti ratsastaja, jonka uraa tulen todennäköisesti seuraamaan tarkemminkin ja nuorena ratsastajana hänellä on toivottavasti useita vuosia edessään kouluratsastuksen huipulla.

kuva: www.pferde-ritter.de

Mielenkiinnolla seuraan iltapäivällä kouluratsastuksen toista settiä, tosin omakin heppa pitää vielä käydä liikuttamassa. Meillä Kiiran kanssa on tuolle tasolle vielä hieman matkaa, niin kuin viime päivien treenit ovat taas osoittaneet. :D Neidillä on ollut joku ihme tammailujakso päällä ja meidän ratsastushetket ovat muistuttaneet lähinnä rodeota. Sunnuntaina pukkia ja pystyynhyppelyä tuli jo ravissakin, mutta loppua kohti K vähän rauhoittui. Rasittavaa tässä on se, että en tiedä miten suuri osa kiukuttelusta johtuu kipeistä takapolvista ja mikä on vain rajojen hakemista. Siksi oon nyt lähinnä maltilla ottanut vastaan sen mitä sieltä tulee, kunhan ihan övereitä ei vedetä. Joskus luotto eläinlääkärin lausuntoon on joka tapauksessa kovilla...

Eilen käytiin porukalla maastossa pitkästä aikaa, minkä ajattelin olevan Kiirallekin kivaa vaihtelua. No meidän tamma kävi kuumana kuin hellankoukku ja vuoron perään antoi kaviota takana tulleelle ruunalle ja yritti jyrätä edessä olevan ruunan yli (joka auliisti teki tilaa, kun huomasi miten hiilenä K oli). Ensimmäisessä laukannostossa tuli pukki-pystyynhyppy-pukki sarjaa ja sain oikeasti jo hieman taistella, että pysyin kyydissä. Toisella laukkapätkällä Kiira toimi kuin ihmisen mieli, liikkui muodossa ja kuulolla koko ajan. Oon miettinyt, että väkirehun vaihto Black Horsen Basicista kauraan (joka tapahtui jo toukokuussa) yhdistettynä radikaaliin ilmojen viilenemiseen saattaa olla osasyy näihin K:n energiapiikkeihin, koska aiemmin se on tosiaan ollut aika maastovarma tapaus. Tai sitten mun on vaan hyväksyttävä se fakta, että mun hevonen on toistaiseksi vähän arvaamaton ratsastaa. Nyt toistaiseksi en aio laittaa sinne selkään itseni lisäksi kuin ammatti-ihmisiä, koska en halua ottaa sitä riskiä, että joku muu loukkaa itsensä. Siinä on jo ihan tarpeeksi, että oman hengen kanssa leikkii. :D

Täytyy nyt vaan toivoa, että tämä tammailukausi menee ohi nopeasti. Parhaimmillaan Kiira on edelleen ollut ihan super, kasvukivuista huolimatta tekee töitä sinnikkäästi ja yrittää parhaansa. Oma tuntemus hevosesta on parantunut kokoajan ja olen oppinut lukemaan sitä huomattavasti paremmin. Osaan paremmin suhtautua sen mielenliikkeisiin ja pystyn tarvittaessa keventämään vaatimustasoa, jos huomaan että räjähdyspiste lähenee. Jotkut perusjutut mulla on, joista en jousta, mutta yleisesti pyrin kuuntelemaan Kiiraa ja tunnetiloja. Kysyyhän se luottoa omiin tuntemuksiin, kun hevonen huutaa mulle koko ajan lujempaa, että takapolvet on kipeät ja silti mun tulisi lääkärin mukaan vain jatkaa treenejä. Pelottaa, että tämän lihastenkasvatusprosessin jälkeen mulla on käsissä ihan järkyttävä hevonen käytösongelmineen...

Jonkin asteista luottoa meidän välillä on joka tapauksessa. Teen Kiiran kanssa jonkin verran maastakäsin työskentelyä ja viime aikoina oon antanut sille vapautta päättää seuratako mua vai lähteäkö pois mun seurasta. Tähän asti se on aina valinnut mun seuran, jopa siinä määrin, että oon päästänyt sen varusteitta kävelemään mun perässä sekä kentällä, että kentältä sisään talliin. Nämä pienet asiat on sellasia, joista itselle tulee mielettömästi lisää uskoa, vaikka muuten mennäänkin ajoittain takapakkia. Pyysin myös eläinlääkäriltä kipulääkekuuria Kiiralle, jonka turvin treenit olisi sille hieman miellyttävämpiä.

 

 

#9: 3 kk:n työn tulos

Nyt se on valokuvin todistettavissa, siis meidän kehitys! Silmälläkin sitä näkee, mutta vasta valokuvista sen huomaa, miten paljon ollaan tultu eteenpäin kolmen kuukauden aikana, josta vajaa kuukausi on mennyt saikkuillessa.

Tämännäköinen hevosta muistuttava olento sieltä tuli mulle 20.05.2014 (no, kuvat on otettu 28.05.2014):

Ja tähän ollaan päästy (kuvat 21.08.2014):

Erityisesti etupää ja kaula ovat saaneet lisää massaa, mutta tuo takalisto on edelleen aika luikku. Työtä on vielä edessä runsain mitoin, mutta ainakin suunta on oikea! Huomatkaa kaviot, jotka vahasin kuvausta varten, koska tuli pilkunviilausinto. Tästä on tosiaan hyvä jatkaa ja tehdään puolivuositarkastus sitten marraskuussa. Toivotaan, että saikkuilut ei nyt estä treenejä ja saadaan nousujohteista kehitystä niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Odottavin mielin ja innolla mennään kohti syksyä!

Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

#8: Sadepelkoinen hevonen

 Syksy tuli ovelle kertaheitolla. Sunnuntaista lähtien on tullut vettä joka päivä ja tietenkin siihen aikaan, kun olen ollut Kiiran selässä. Maanantaina vettä tuli oikein runsaasti ja yhtäkkisenä kuurona. Kiiran reaktio oli tosi yllättävä: se veti selkänsä köyryyn, korvat luimuun ja alkoi liikkua sivuttain ja tosi räjähdysalttiin oloisena. Ihan kuin heppa olisi syyttänyt mua äkillisestä sadekuurosta. Ratsastin hetken vielä ja K oli tosi pahantuulinen. Sit tulin alas ja yritin rauhoitella sitä, mutta se vältteli mua kuin ruttoa ja tuijotti pahan näköisesti. Mentiin hetken päästä talliin ja Kiira palautui normaaliksi kuin taikaiskusta. Olin tosi hämmentynyt K:n reaktiosta.

 

Eilen tuli vettä taas runsaammin niskaan. Ihan mielenkiinnosta jäin vielä ratsastamaan sateeseen ja tarkkailin Kiiran reaktiota. Ja tulihan se sama sieltä, tosin peruutuksilla pohkeenväistön sijaan. Tällä kertaa kieltäydyin kuuntelemasta minkään sortin vastusteluja ja laitoin Kiiraan painetta juuri sen verran kuin tunsin sen kestävän ilman, että tammailu purkautuisi pystyyn nousemisella tai pukkisarjalla. Pian K pääsikin sadekuuron aiheuttaman harmistuksen yli ja jatkoi hommia normaalisti. Muuten oli taas tosi hyvä päivä ratsastuksellisesti, kunhan K vertyi tarpeeksi vasempaankin kierrokseen. Luulen silti, että muutaman kerran saan vielä kastua läpimäräksi ennen kuin Kiira ottaa sateen vastaan ihan mukisematta. Ärsyttää vaan, että näiden sateiden seassa on usein myös ukkoskuuroja ja ukkosella kyllä tosiaan arveluttaa olla korkealla hevosen selässä.

 

 Välillä Kiira on kuitenkin saanut tarhailla kuivassa säässä tarhakaverinsa Netta-tamman kanssa.

 

 Vuoroin ollaan sitten pidetty ukkosta sisällä.

 

 

Myös estetreenit ovat olleet jäissä sateiden takia. Oma laiskuus estää raahaamasta puomeja kentälle ja maneesi on ollut joka ilta varattu ratsastustuntien takia. Nyt loppuviikosta tarkoitus olisi vielä tehdä ainakin puomi- ja maastotreeni. Saatiin kyllä 3 kuukauden treenin jälkeiset rakennekuvat otettua ja niitä julkaisen blogin puolella ihan lähipäivinä. Stay tuned! :)

#7: Koulutuuppausta ja hevoskokeilua

Kiiran kanssa ollaan palattu normaaliin päivärytmiin toki hevosta kuunnellen. Jalan kiertoliike on taas tehnyt paluun ja hevonen on varsinkin siirtymisissä aika äksy. Meillä on nyt menossa oikein pirullinen noidankehä, koska takapolvet eivät vahvistu, jos me ei treenata niitä, mutta toisaalta liikkuminen ja varsinkin siirtymiset tuottaa Kiiralle kipua ja pelkään että se menettää ilon tehdä töitä ja alkaa protestoida oikein kunnolla. Olen taas ollut yhteydessä eläinlääkäriin, mutta ei kuulemma auta muu kuin jatkaa treenejä. Nyt päädyttiin siihen, että kokeillaan onko pliistrauksesta mitään apua. Eilen aloitettiin eka pliisterikuuri ja saa nähdä hyödyttääkö mitään...

Kiira liikkuu kuitenkin ihan kivasti, kun saa askellajeista kiinni. Se liikkuu ihan pyöreänä ja tyytyväisenä, kunhan en ala kokoamaan sitä liikaa. Näin me ollaan nyt vedetty jonkin sortin koulutreenejä ja valmennukset on tällä erää jäähyllä. Yritän nyt vaan psyykata itseäni kärsivällisyyteen ja koitan hyväksyä sitä tosiasiaa, että ratsastuksenohjaajan näytöistä suoriutuminen ensi vuonna jää haaveeksi. Kyllä se turhauttaa, mutta näitä sattuu.

Mun tämän hetken ilonaiheet on ne kerrat, jolloin Kiira liikkuu tavallista hienommin ja kiukutteluja tulee vähemmän. Helposti tulee kuitenkin ilahduttua liikaa ja seuraavalla kerralla heppa onkin mennyt takapakkia. Tätä se lihastenkasvatus on... Viikonloppuna tehtiin kuitenkin ihan hyvä koulutreeni. Tässä kohtaa yritän vain parantaa omaa perusratsastusta ja ne hemmetin kantapäät saisi pysyä alhaalla! :D

 Omassa ryhdissä on vielä paljon toivomisen varaa!

 

 Siirtymisissä K vetää korvia luimuun ja pää kohoaa taivaisiin...

 

 ...kunnes se pääsee ravin rytmistä kunnolla kiinni.

 

 Tässä me treenataan piaffia - NOT :D

 Hulmuva harja<3

 

 Yritän mennä useammin myös ilman jalustimia, että saan oman jalan pitkäksi hevosen kylkeen. Mulla on vähän tapana kiskaista jalat (ja kantapäät) ylös, kun askellaji vaihtuu nopeampaan.

 

Tiistaina kävin itse kortisonipiikillä mun reistailevan olkapään takia ja Kiira sai vapaapäivän, koska olkapää oli aika kipeä. Ajattelin, että tulee nopea reissu tallille, käyn harjaamassa Kiiran ja lähden kotiin. No tallilla mua pyydettiin tsekkaamaan yhden estesatulan istuvuus ratsastaessa, joten lupauduin antamaan oman (amatööri)mielipiteeni. Kentän laidalla tuli sitten kyseisen hevosenomistajan kanssa puhe muodosta ja hän kertoi vaikeuksistaan tuoda hevostaan oikeaan muotoon. Yritin siinä sitten kertoa joitain mulla toimineita kikkoja. Sitten tuli pyyntö, että kokeilisin hevosta, joten ei kun kypärä päähän ja selkään! :D Hevonen oli tosi vaikea saada eteenpäinpyrkiväksi, eikä mulla ollut kannuksia (tai edes kunnon ratsastuskenkiä), joten kokeilu oli lyhyt ja hyödytön. Tulin alas ja vierelle tuli toinen hevosenomistaja, joka ehdotti että kokeilisin hänenkin hevostaan. Nousin sitten tämänkin ponin selkään ja ratsastin kevyesti käyntiä ja ravia. Poni kulki oikein kivasti pyöreänä ja omistaja ehdotti, että nousisin sen selkään jatkossakin aina välillä. :) Huvittavaa tässä on se, että omaa ei pystynyt olkapään takia ratsastamaan, mutta kaksi muuta meni! :D

Jatkossakin otan mielelläni myös muiden hevosia ratsastettavaksi, vaihtelu on aina hyväksi. Minäkään en ole noin kuukauteen ratsastanut muita kuin Kiiraa.

#6: Kuvapostaus: Yhteiskuvia

Lupailin loput viikonlopun kuvat erillisessä postauksessa ja tässä ne tulee! Mikä kuvista on suosikkinne?

1.

 2.

 3.

 4.

 5.

 6.

 7.

 8.

 9.

 10.

Nyt loppuviikosta tulee pidettyä pari tuntiakin. Oon pitänyt satunnaisesti joitain tunteja (ja jos ulkomaalaisia turisteja tulee, niin mut laitetaan aina silloin lauteille) ja tykkään hommasta tosi paljon. Ei ihme, että tämänhetkinen urahaave suuntautuu sinne ratsastuksenohjaajan/-opettajan töihin. Saa nähdä tulenko jatkossa pitämään tunteja hieman säännöllisemmin...

#5: Puomitreeniä ilta-auringossa

On taas ollut niin lämmintä, että hirvittää! Tallilla tulee hiki jo ennen kuin pääsee edes hevosen selkään ja tunnin jälkeen tulee juotua pullotolkulla vettä. Ei voi silti valittaa kunnon kesästä, koska niin kuin joku osuvasti totesi, 15 viikon päästä on jo tilastollisesti lumikinokset maassa...

Kiiran kanssa oon ollut tarkkana hevosen jaksamisen suhteen. Viikonlopun kolmen treenipäivän jälkeen se tuntui vähän väsähtäneeltä, joten tällä viikolla tamma saa ylimääräisen vapaapäivän. Heppa on myös päässyt piehtaroimaan kentälle muutamia kertoja, mutta sillä kestää aina tuhottoman kauan tajuta se idea - se vaan seuraa mua kuin hai laivaa. :D

Viikonloppuna mentiin hieman puomeja ja sain siskonkin mukaan kuvaamaan. Nyt tulee vähän laadukkaampaa kuvamateriaalia taas pitkästä aikaa. :) Kiira oli vähän jäykän oloinen, mutta alkoi loppua kohden vertymään, niin kuin kuvistakin huomaa. Välillä tuntuu, että jokaista eteenpäin päästyä askelta kohden mennään yksi taaksepäin. Kesäkuussa Kiira tuntui kulkevan paremmin muodossa ja käyttävän myös takalistoaan ja nyt on taas kauhea työ saada se toimimaan. Osui viikonloppuun silti yksi tosi hyväkin päivä, jolloin menin ilman jalustimia ja hevonen liikkui todella hienosti. Pitää vain itse muistaa nojata taakse ja pitää kantapäät alhaalla (mun todellinen ongelmakohta). Loppujen lopuksi, yleensä ne hevosen ongelmat löytyvät sieltä satulan päältä. Ja onhan mulla itselläkin hyviä ja huonoja päiviä, salitreeneissäkin sen näkee kun välillä menee lujaa ja välillä ei irtoa millään.

 

Sama se miten menee, mutta tunteella ja ilmeellä on ratsastettava! :D Naurettiin siskon kanssa naamat punasina mun ratsastusilmeitä, en oo sitten yhtään kuvauksellinen, kun keskityn ratsastukseen. Tässä tuli nyt pientä kuvaähkyä, joten säästin vielä joitain kuvia ensi postaukseen.