#3: Kuulumisia pitkästä aikaa

Moikka!

Pientä kirjoittelutaukoa ollut ilmassa jälleen. Tässä on taas tapahtunut niin paljon, että varautukaa pidempään postaukseen. Itse kävin matkoilla hakemassa kandinpaperit käteen ja Kiira oli sen aikaa mun kahden ystävän huomassa. Olihan se vähän niitä testaillut, mutta muuten oli mennyt oikein kivasti.

 

Mutta siis, Kiiran kevyt viikko pliistrauksen jälkeen meni ihan kivasti. Oltiin jo etukäteen pienennetty sen kaura-annosta saikkuilun takia, joten se ei kerännyt pahemmin ylimääräistä virtaa. Ratsastin jonkin verran ilman satulaa, mutta myös taluttelin Kiiraa pitkin maastopolkuja ihan vain mielenvirkistykseksi hepalle. Siskokin tuli mukaan muutaman kerran ja tulihan siellä vähän hölmöiltyä. :D K:n silmäkulmassa näkyy vielä klinikkakäynniltä saatu ruhje, joka nyttemmin on jo parantunut.

 

 

Kiiralla just tollanen "I do not approve"-ilme. Meidän 7-v on kypsempi kun me! :D

 

Tulipa tässä myös vietettyä hieman aikaa Tepan kanssa, kun lähdin ex tempore kisahoitajaksi Huittisiin. Tepan omistaja hyppäsi 80-90 cm luokan ja sijoittui yhdellä pudotuksella kuudenneksi! Onnea hienolle ratsukolle! Tepa käyttäytyi kisapaikalla tosi hienosti, ja pysähtyi mun kävelyttäessä poseeraamaan. Sää oli hieman sateinen, mutta lopulta saatiin oikein tosi kaunis ilta. Reissu oli hieno ja seura mahtava!

 

 

Viime viikolla ja tällä viikolla Kiira on jo tehnyt töitä melko normaalilla tahdilla ja tuntunut tosi kivalta. Käytiin torstaina rannalla kaverin kanssa ja sekä ratsastajat että hevoset sai nauttia kahlailusta rantavedessä. Kyllä nää meidän maastot on vaan jotain tosi ainutlaatuista Suomessa!

 



 

Valmennuksiin ei olla sairastelun jälkeen vielä päästy, mutta tarkoitus olisi tässä lähiviikkojen aikana. Kiiran kanssa oon itsenäisesti vääntänyt koulua ja mielestäni heppa tulee kokoajan tasaisesti eteenpäin. Olen kiinnittänyt erityistä huomiota sen liikkumiseen vasemmassa kierroksessa, joka on sekä omistajalle että hevoselle se vaikeampi. Kiira ei oikein taivu kunnolla ja puskee herkästi vasenta pohjetta vastaan. Nyt se on jo hieman parantunut ja K esimerkiksi nostaa jo vasemman laukan hyvin tarjoamatta ensin oikeaa. Saattaapi olla että pyydän Tepan omistajaa läpiratsastamaan Kiiran joku päivä.

 

Otin myös sunnuntaina muutamia hyppyjä Kiiran kanssa pitkästä aikaa. Se edellisen kerran vastentahtoisuus oli täysin poissa eikä kieltoja tullut yhtään. Hypättiin kyllä vain max. 60 cm esteitä, mutta silti. Oli ihana hypätä, kun hevonen vaikutti tyytyväiseltä ja saatoin itsekin olla varma siitä, että kyllä se hyppää. Ei kuitenkaan mitään kunnon estetreeniä vedetty, koska oon vielä vähän varovainen siinä, ettei sen jalat taas kipeydy.

 

Sellasta tällä kertaa, tänään taas vuorossa rantamaasto, mikäli ukkoskuuro ei yllätä. Oon nyt päättänyt että tuota rantaa hyödynnetään kyllä näillä keleillä niin paljon kuin mahdollista. Varsinkin kun hiekkapohja tarjoaa hevoselle oikein hyvää kestävyyskunnonkohotusta.

 

#2: Klinikkakäynnin tuloksia

Maanantaina tuli sitten käytyä klinikalla Kiiran kiertävän takajalan takia. Onhan tässä hermoiltu jo pari viikkoa yhteen menoon ja halusin ehdottomasti tietää mistä on kyse. Kiira on ollut viime aikoina myös tosi äksy ja alkanut nyppiä päätään ylöspäin etenkin laukannostoissa ja pahimmillaan etupää on keulinut siihen malliin, että kohta se nousee täysin pystyyn. Tottakai reagoin heti ja Kiira oli nyt levolla/kevyemmällä liikunnalla pari viikkoa.

 

Vihdoin päästiin nyt kuitenkin klinikalle ja voi huh että olipa taas päivä. Kiirahan on siitä hieno, että se menee sukkana koppiin eikä takapuomin laitossa tarvitse mitenkään kiirehtiä. Kyllä se siellä pysyy - vähän turhankin hyvin. Klinikan pihassa meillä oli puolen tunnin episodi, kun pöllö ei tule kopista ulos! Se jumittaa siellä vaikka koko päivän ja asiaa ei ainakaan paranna se, että sitä pitää sieltä väkisin kahden-kolmen liinan avustuksella vetää. Rauhoituksesta huolimatta se jökötti siellä kuin mikäkin tatti. Lopulta pitkän taistelun ja edestakaisten askelien jälkeen se saatiin ulos, mutta ruhjeilta ei säästytty: hevosella alahuuli auki, turvassa naarmuja, silmäkulma auki ja kyljessä haava ja mulla keskisormi päästä auki ja käsivarresta vähän nahkaa rullalla. Että mä olin niin tyytyväinen tohon polleen...

 

Klinikalla neiti sitten osasi käyttäytyä vaikka vähän unettikin rauhoituksen jäljiltä. Eläinlääkäri kokeili jalat läpi, eikä siellä ollut nesteitä taaskaan. Kiira ei myöskään aristanut niitä. Sitten jatkettiin juoksutuksella ja taivutuskokeilla ja K oli tietenkin melkoisen puhdas. Taivutuksista tuli vain 0,5/5 ja jalka ei kiertänyt juuri lainkaan. Lääkäri sanoi, että voin juoksuttaa noin 15 min, jos pahenee rasituksessa ja tämän jälkeen Kiira liikkui jo huonommin. Eläinlääkäri epäili, että sillä on vaan löysät takapolvet, jotka tarvitsee vielä lisää lihaksia tukemaan niitä. Molemmat polvet pliistrattiin ja lisäksi otj:n vuohinen sai tulehduskipulääkkeen. Ja Kiiran lihaskunto on kuulemma tullut mielettömästi eteenpäin (kyseessä oli sama eläinlääkäri, joka teki meille ostotarkastuksen). :) Joten kaiken kaikkiaan positiivinen tuomio tällä kertaa! Onneksi näin.

 

Sitten aloitettiin matka takaisin kotiin ja heppa oli aivan hikinen ja uupunut. Oli varmaan todella traumaattinen päivä sille. Tallin pihassa se tuli kopista viidessä minuutissa ja pääsi kävelytyksen jälkeen lepäämään. Se näytti kyllä niin selkäänsä saaneelta turvonneine silmäkulmineen, haavoineen ja jalassa olleen siteen takia. Mä olin tietenkin valtavan helpottunut siitä että ei löytynyt mitään pahempaa ja Kiira saa taas liikkua normaalisti. Tämä viikko mennään piikkien takia vielä kävellen, mutta ensi viikolla aloitetaan rauhallisesti normaali liikunta.

 

Seuraavana päivänä Kiira oli jo jokseenkin palautunut edellisestä koitoksesta. Silmäkulman turvotus oli laskenut ja haavat menneet umpeen. Mentiin käyntiä kentällä ilman satulaa ja odotin että K olisi jäykempi piikkien jäljiltä, mutta se kulkikin ihan kivasti. Takajalka ei kiertänyt.

 

 

 

 Tällä hetkellä muistona reissusta on vain pieni karvaton läikkä Kiiran jalassa ja pienet jäljet kopissa tulleista haavoista. Toivotaan, että tästä lähtee meidän uusi ylämäki ja ehkä meitä nähdään vielä joissain harjoituskisoissakin tämän kauden aikana...

 

#1: Blogin korkkaus

Moikka ja tervetuloa seuraamaan uudistunutta blogia!

 

Uusille lukijoille tässä pientä esittelyä blogista, jota lueskelet par'aikaa. Elikkä olen Laura, pienestä pitäen intohimoinen heppatyttö, jonka suunnitelmana on edetä ratsastuksessa niin pitkälle kuin omat rahkeet vain riittävät. Haaveena on jonakin päivänä saada ratsastuksesta/hevosista ammatti, mieluiten ratsuttajan tai hevostenvalmentajan muodossa tai ehkä ratsastuksenohjaajana. Omia hevosia on tällä hetkellä yksi, 2007-syntynyt pv-tamma Griva, eli Kiira, joka on ollut mulla nyt reilu kuukauden. Kiiran kanssa tarkoitus on valmentautua sekä esteillä että koulussa ja yrittää sisälle Ypäjän ratsastuksenohjaajalinjalle. Lisäksi ratsastelen epäsäännöllisen säännöllisesti muiden hevosia ja otan mielelläni jatkossakin uusia hevosprojekteja.

 

Aiemmin mukana olleille: pahoittelut, että sivuston julkaisuun on mennyt näin paljon aikaa. Meillä on Kiiran kanssa ollut viime aikoina aika lailla epäonnea, se on nyt ollut kaksi viikkoa saikulla epäpuhtauden/ontuman takia ja mun hermot on ollut riekaleina ja usko koko projektiin pohjalukemissa. Nyt on onneksi ollut pari parempaa päivää ja huomenna tiedossa on klinikkareissu, jolla toivottavasti selviää mistä moinen johtuu. Nyt uudella taistelutahdolla taas eteenpäin!

 

Kuukaudessa (eli ennen K:n saikkuilua) ollaan silti tultu mielettömästi eteenpäin. Kiiran ratsastettavuus on parantunut kohinalla, se on saanut lisää massaa ja oppinut kulkemaan oikeinpäin. Taidan tässä kohtaa antaa kuvien puhua puolestaan.

 

ENNEN eli huhti-toukokuu 2014:

 

 

 

JÄLKEEN eli kesäkuu 2014: (huono kuvalaatu, koska napattu videolta)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyllähän näissä jo selvän eron näkee ja oon yllättynyt positiivisesti siitä, miten hienot askellajit Kiirasta saa kaivettua esiin. Nyt kuitenkin aika lopetella ja valmistautua huomiseen klinikkareissuun. Toivottavasti saadaan hyviä tai ainakin ei-pahoja uutisia ja tää epäonni loppuisi.