Tähän iltapäivään mennessä oon jo seurannut lännenratsastuksen reiningiä, jossa Siri Haanpää tuli valitettavasti hylätyksi alun käsivirheen takia, jota kamera ei edes tallentanut. Reining on itselle terminä tuttu, mutta käytännössä vieraampi laji, vaikka olen lännenratsastuksenkin parissa hieman pyörinyt. Mielettömän mielenkiintoista joka tapauksessa! Ja olihan se tosi hienoa katsoa varsinkin USA:n Andrea Fappanin suoritusta, joka vei USA:n joukkueen johtoon toistaiseksi. Teknisen suorituksen ja osaamisen lisäksi itse katson tarkkaan hevosta ja sen tunnetiloja. Ratsastuksessa tärkeää on, että suorituksessa on kaksi iloisesti suorittavaa urheilijaa ja mielestäni reipas tekemisen meininki välittyi Fappanin ja hänen hevosensa Custom Cash Advancen tekemisestä.
kuva: nrhafuturity.com
Kouluratsastuksen ensimmäistä osuutta katselin myös ja suurimman vaikutuksen niin minuun kuin tuomareihinkin teki tähän mennessä Kristina Sprehe 78.814%:n suorituksellaan. Moni muu, kuten Sveitsin Hans Staub ja viimeisenä nähty Marokon Yassine Rahmouni olisivat teknisesti pärjänneet paremminkin, jos hevoset olisivat olleet aktiivisempia ja liike energisempää. Sprehen ratsastuksessa yhdistyi hienosti energisyys ja ns. "ylämäkeen" ratsastus ilman, että Desperados FRH vaikutti kuitenkaan kiireiseltä. Kristina on ehdottomasti ratsastaja, jonka uraa tulen todennäköisesti seuraamaan tarkemminkin ja nuorena ratsastajana hänellä on toivottavasti useita vuosia edessään kouluratsastuksen huipulla.
kuva: www.pferde-ritter.de
Mielenkiinnolla seuraan iltapäivällä kouluratsastuksen toista settiä, tosin omakin heppa pitää vielä käydä liikuttamassa. Meillä Kiiran kanssa on tuolle tasolle vielä hieman matkaa, niin kuin viime päivien treenit ovat taas osoittaneet. :D Neidillä on ollut joku ihme tammailujakso päällä ja meidän ratsastushetket ovat muistuttaneet lähinnä rodeota. Sunnuntaina pukkia ja pystyynhyppelyä tuli jo ravissakin, mutta loppua kohti K vähän rauhoittui. Rasittavaa tässä on se, että en tiedä miten suuri osa kiukuttelusta johtuu kipeistä takapolvista ja mikä on vain rajojen hakemista. Siksi oon nyt lähinnä maltilla ottanut vastaan sen mitä sieltä tulee, kunhan ihan övereitä ei vedetä. Joskus luotto eläinlääkärin lausuntoon on joka tapauksessa kovilla...
Eilen käytiin porukalla maastossa pitkästä aikaa, minkä ajattelin olevan Kiirallekin kivaa vaihtelua. No meidän tamma kävi kuumana kuin hellankoukku ja vuoron perään antoi kaviota takana tulleelle ruunalle ja yritti jyrätä edessä olevan ruunan yli (joka auliisti teki tilaa, kun huomasi miten hiilenä K oli). Ensimmäisessä laukannostossa tuli pukki-pystyynhyppy-pukki sarjaa ja sain oikeasti jo hieman taistella, että pysyin kyydissä. Toisella laukkapätkällä Kiira toimi kuin ihmisen mieli, liikkui muodossa ja kuulolla koko ajan. Oon miettinyt, että väkirehun vaihto Black Horsen Basicista kauraan (joka tapahtui jo toukokuussa) yhdistettynä radikaaliin ilmojen viilenemiseen saattaa olla osasyy näihin K:n energiapiikkeihin, koska aiemmin se on tosiaan ollut aika maastovarma tapaus. Tai sitten mun on vaan hyväksyttävä se fakta, että mun hevonen on toistaiseksi vähän arvaamaton ratsastaa. Nyt toistaiseksi en aio laittaa sinne selkään itseni lisäksi kuin ammatti-ihmisiä, koska en halua ottaa sitä riskiä, että joku muu loukkaa itsensä. Siinä on jo ihan tarpeeksi, että oman hengen kanssa leikkii. :D
Täytyy nyt vaan toivoa, että tämä tammailukausi menee ohi nopeasti. Parhaimmillaan Kiira on edelleen ollut ihan super, kasvukivuista huolimatta tekee töitä sinnikkäästi ja yrittää parhaansa. Oma tuntemus hevosesta on parantunut kokoajan ja olen oppinut lukemaan sitä huomattavasti paremmin. Osaan paremmin suhtautua sen mielenliikkeisiin ja pystyn tarvittaessa keventämään vaatimustasoa, jos huomaan että räjähdyspiste lähenee. Jotkut perusjutut mulla on, joista en jousta, mutta yleisesti pyrin kuuntelemaan Kiiraa ja tunnetiloja. Kysyyhän se luottoa omiin tuntemuksiin, kun hevonen huutaa mulle koko ajan lujempaa, että takapolvet on kipeät ja silti mun tulisi lääkärin mukaan vain jatkaa treenejä. Pelottaa, että tämän lihastenkasvatusprosessin jälkeen mulla on käsissä ihan järkyttävä hevonen käytösongelmineen...
Jonkin asteista luottoa meidän välillä on joka tapauksessa. Teen Kiiran kanssa jonkin verran maastakäsin työskentelyä ja viime aikoina oon antanut sille vapautta päättää seuratako mua vai lähteäkö pois mun seurasta. Tähän asti se on aina valinnut mun seuran, jopa siinä määrin, että oon päästänyt sen varusteitta kävelemään mun perässä sekä kentällä, että kentältä sisään talliin. Nämä pienet asiat on sellasia, joista itselle tulee mielettömästi lisää uskoa, vaikka muuten mennäänkin ajoittain takapakkia. Pyysin myös eläinlääkäriltä kipulääkekuuria Kiiralle, jonka turvin treenit olisi sille hieman miellyttävämpiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti