keskiviikko 11. helmikuuta 2015

#27: Hevosen muodosta ja ratsastajan vaikutuksesta hevoseen, OSA II

Sarjan toisessa osassa pohjana toimii Anna Kilpeläisen postaus, johon pääsette tutustumaan tästä: Ratsun muoto

"Tässä tekstissä hevosen muodolla tarkoitetaan sen koko kehon asentoa ja tasapainoa sekä tapaa, jolla hevosen takaosan energia kulkee sen kehon läpi. Muoto, jossa hevonen työskentelee, on erittäin olennainen tekijä hevosen ratsastuksessa ja koulutuksessa. Se määrittelee minkälaisessa tasapainossa hevonen liikkuu ja mitkä lihakset sillä ovat käytössä. Mm. hevosen rentous tai jännittyneisyys samoin kuin sen velttous tai jäntevyys sekä sen suoruus tai vinous näkyvät hevosen muodossa."

"Hevosen rakenne on kuin silta. Tärkein kantava osa siltaa on hevosen rinta- ja lanneranka (ks. kuva 2, hevosen selkäranka). Etu- ja takajalat ovat sillan pilarit." Eroa voi havainnollistaa vaikkapa näillä kuvilla Kiirasta.

Kuvassa Kiiran selkä on notkolla. Takaosa ei ole kunnolla hevosen alla, eikä työskentele hevosta kantavana voimana. Lantion nivel (kts edellinen sarjan postaus) osoittaa alaspäin. Kiira on pohkeen takana eikä liiku lennokkaasti eteenpäin. Myöskään etupää ei kannattele ratsastajan painoa, hevonen kulkee etupainoisena ja rintaranka alhaalla. Peräänannosta ei ole tietoakaan, Kiiran pää on jännittyneesti ylhäällä eikä se ole tasapainossa. Ja oma istuntani on järkyttävä...
 
Edelleenkään muoto ei ole kovin hyvä, mutta ehdottomasti parempi kuin edellisessä kuvassa. Tässä Kiira kantaa selkäänsä (ja minua) huomattavasti paremmin. Takaosa on paremmin alla ja vertaus sillasta näyttää pitävän paikkaansa enemmän. Takajalat astuvat paremmin alle ja Kiira myös myötää kaulastaan asettuen peräänantoon. Hevonen myös kokoaa itseään paremmin ja näyttää kaikin puolin ryhdikkäämältä kuin edellisessä kuvassa.
 

"Hevosta ei ole luotu kantamaan ylimääräistä kuormaa selässään. Istuessamme hevosen selkään me häiritsemme luonnollista systeemiä. Koulutuksen ensimmäisessä vaiheessa meidän täytyy totuttaa hevonen uuteen tilanteeseen, ylimääräiseen 90 kiloon (ratsastaja+satula) selässään. Nuorella hevosella tarvitaan jännitettä selän ligamentteihin, jotta sen selkä pääsisi ylös. Hevosta on siis ratsastettava oikeanlaisessa eteen-alas –muodossa, kaula pitkänä ja pyöreänä, turpa luotilinjan edessä. Sama pätee kokeneeseen ratsuun, jota on aiemmin ratsastettu sellaisessa muodossa, ettei selän kantojärjestelmä ole päässyt kehittymään oikein."
 
"Rintarangan päättyessä alkaa lanneranka, jonka nikamissa on leveät, liikkumattomat poikkihaarakkeet. Jos satula istuu hevosen selässä liian takana tai jos hevosella on sen satulansijan pituuteen nähden liian pitkä satula, ratsastaja istuu lannerangan päällä." Näin ratsastaja ns. istuu hevosen selän alas.
 
"Kaulan ylälinjan lihasjärjestelmä on hevosen kehon tasapainottamisessa hyvin tärkeä. Useimmat kaulan lihaksista kiinnittyvät säkään ja lapoihin ja toisesta päästään hevosen päähän tai niskaan. Normaalissa työssään vapaana olevalla hevosella nämä lihakset nostavat ylös hevosen pään ja kaulan. Ratsastaja muuttaa tilannetta: nuori hevonen ratsastetaan pitkään eteen-alas –muotoon, jolloin kaulan lihakset voivat passiivisen ligamenttijärjestelmän tavoin vetää hevosen selän ylös. Lihasten vahvistuessa 3-5 vuoden kuluessa nämä lihakset pystyvät kohottamaan selän myös silloin kun hevosen pää ja kaula on ylhäällä. Nuorta hevosta ohjataan lihaksiston kehittymisen myötä pikku hiljaa korkeampaan muotoon. Mitä vahvemmat lihakset, sitä korkeampi voi muoto olla."
 
Hevonen kantaa ratsastajaa vatsalihaksillaan. "Hevonen tukee vatsalihaksillaan lonkan koukistajien työtä ja vetää lantiota kehon alle. Tämä toiminta on omalta osaltaan tärkeää, jotta hevonen pystyisi kantamaan itseään ja ratsastajaa takaosallaan ja kohottamaan selkänsä. Vatsalihasten tulee ponnistaa aina jalan tukeutuessa maahan ja rentoutua liitovaiheessa."
 
 

"Hevosella tulisi työskennellessään olla ”takaosa alla”, kuten sanotaan. Tähän päästään kun hevosella on riittävä aktiivisuus ja jousto takaosassaan ja se työskentelee aivan suorana eli takajalat astuvat suoraan kohti etujalkoja. Hevosen takaosan jousto on sitä, kun hevonen on halukas ja tarpeeksi vahva niiamaan ja ponnistamaan entistä joustavammin koko takaosastaan."
 
"On tärkeää, että ratsastajan tuntuma ohjien välityksellä hevosen suuhun on keveä ja tasainen. Tähän on ratsastajan ja hevosen mukavuuden lisäksi fyysisetkin perusteet. Hevosen pään mittasuhteiden aiheuttaman vipuvaikutuksen vuoksi hevosen suuhun tuleva veto tuntuu hevosen niskassa kymmenkertaisena. Jos ohjista vedetään 10 kilon voimalla, hevosen täytyy vastustaa lihaksillaan 100 kilon voimalla."
 
"Jos hevonen ei saa mahdollisuutta käyttää kaulaansa ja ylälinjaansa selkänsä nostamiseen, sen täytyy kantaa itseään ja ratsastajaansa pitkillä selkälihaksillaan. Tällöin selkälihakset jännittyvät ja niiden normaali liikkeen tuottamisen toiminta estyy. Selkä saattaa tästä huolimatta näyttää hyvinkin lihaksikkaalta. Selän toiminta estyy, jos hevonen ratsastetaan kuolaimen taakse, liian lyhyelle kaulalle tai sen lihaskuntoon ja notkeuteen nähden liian korkeaan muotoon. Myös jatkuva hevosen suuhun kohdistuva paine estää selän toiminnan hevosen joutuessa jännittämään kaulallaan ja selällään suussa tuntuvaa painetta vastaan." Omassa ratsastuksessani pyrin jatkuvasti vähentämään käden roolia ja pitämään käden hiljaa paikallaan aina kuin se on mahdollista. Sen sijaan pohkeen tulee olla kyljessä kiinni ja ratsastamassa hevosta kohti tasaisen käden tuntumaa.
 
"Hevosen askellajien kehittäminen on yksi koulutuksen kulmakivistä. Askellajien tuhoutuminen on merkki vakavista virheistä koulutuksessa. Tämän päivän kouluratsastuksella on tässä kohti linjanvedon paikka. Haluammeko, että kouluratsastus on kokoelma sirkustemppuja vai klassisten periaatteiden mukaisesti hevosen luontaisten ominaisuuksien kehittämistä hevosen hyvinvointia kunnioittaen."
 
"Hevosen oikeaoppinen koulutus vie vuosia, jotta sen lihaksisto ehtii vahvistua oikealla tavalla. Jos hevonen pakotetaan ”pyöreäksi” tai ”kootuksi” ohjilla, ei koskaan päästä siihen tavoitteeseen. Koulutukseen kuuluu olennaisena osana se, että hyvin ratsastettu nuori tai uudelleenkoulutettava hevonen ei näytä erikoisen kauniilta tai häikäisevältä ensimmäisen tai toisenkaan koulutusvuoden aikana."
 
On tämä vaan niin älyttömän vaikea laji ja ikinä ei tule valmiiksi. Kavereiden kanssa tästä juuri keskusteltiin, että mitä selkeämmin tiedän kuinka huono tässä lajissa olet, sitä todennäköisemmin olet kulkenut pidemmän matkaa. :)
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti