#29: Huonoja koulutreenikuvia ja jymy-yllätys

Vähän viiveellä tulee pitkästä aikaa taas kuvia mun ja Kiiran koulutreeneistä. Illalla otettujen maneesikuvien laatu ei ole mikään päätähuimaava, mutta toistaiseksi näillä on mentävä.

Kiiralla on nyt ollut tosi vaihteleva kausi takana. Se on taas jättäytynyt oikein urakalla pohkeen taakse ja aion nyt ottaa taas muutamia treenejä kannusten kanssa, kun heppa on jo aika hyvin toipunut piikityksen aiheuttamasta saikusta. Pakkohan se on saada jalasta kunnolla eteen. Toinen meidän treenejä vaikeuttanut seikka on meidän iki-ihana pressumaneesi, joka huojuu ja heiluu joka suuntaan ja jos sattuu olemaan tyyntä, niin lunta vähintäänkin tulee katolta alas. Kiira ei ole paljoa pyrähdellyt, mutta toki se jännittyy ja silloin mun on vaan entistä mahdottomampi saada työstettyä näitä asioita sen kanssa. Myös näissä kuvissa näkyy pientä hermostuneisuutta.

Huomaa, että oma istunta kärsii taas todella paljon, kun ei ole päässyt valmentajan silmien alle eikä maneesissa ole peilejä (tai on, mutta ne on siistissä nipussa maassa maneesin nurkassa :D). Mutta ryhti on parantunut jonkin verran, eli pientä edistystä havaittavissa myös selässä keikkujan osalta. Parin viikon sisään K saisi jo osallistua valmennuksiin, en malta odottaa! :) Nää mun kantapäät on kyllä jotain, mitä en kestä. :D Tosin laitan osan sen piikkiin, että sain kokoajan patistaa Kiiraa eteenpäin, kun se kulki suurinpiirtein yhtä sujuvasti kuin pulkka asvaltilla.

Tästä kuvasta huomaa, että lihastakin neiti on kerännyt jonkin verran. Kokoamiskykyä sillä riittää myös tosi kivasti, nyt vaan pitää allekirjoittaneen treenata kunnolla, että saan sen koko potentiaalin käytettyä. Eteneminen on vaan ajoittain aika hidasta, kun ratsastaja ei ole kokenut eikä hevonen, mutta kyllä se valmentajien kanssa siitä kehittyy. Eikä mulla ole mikään kiire.

Vasen kylki on Kiiralle se haastavampi taivuttaa, koska silloin oikean takajalan (ulkotakajalka) liikerata venyy ja se ei niin kauhean mielellään käyttäisi oikeaa takapolvea ihan niin kuin pitäisi. Pitkän verryttelyn ja pohkeenväistöjen avulla saan takajalkoja irtonaisemmiksi.

Laukka Kiiralla on edelleen se heikoin askellaji ja siinä se on vielä hieman voimaton. Tässäkin saan ratsastaa tosi voimakkaasti eteen, jotta se rullaisi edes hieman. Mentiin sunnuntaina puomeja aika isoilla väleillä ihan siksi, että saisin sen kunnolla ponnistamaan ja laukkaa parannettua. Kiirasta puomit oli huippuhauskoja pitkän tauon jälkeen.

Jymy-yllätyksenä tuli se, että mulle oli tullut facebook-viesti Kiiran entiseltä ratsastajalta Ruotsista. Hän oli lukenut blogiani ja seurannut kiinnostuneena Kiiran kuulumisia. Kiiran menneisyydestä putosi palasia paikalleen. :) Sain tietää että K on Ruotsissa toiminut ratsastuskouluhevosena, mutta lopulta alkanut pukitella ja hyppiä pystyyn niin pahasti, että se oli pakko myydä pois ratsastuskoulusta. Siitä se päätyi minulle, ilman että mulla (tai myyjällä?) oli aavistustakaan näistä ongelmista. Täytyy sanoa, että aika hyvin nämä jutut on karsiutuneet pois matkan varrella, mutta ihan mielenkiintoista kuulla Kiiran aiemmasta elämästä! Tosi kiva yllätys, Tack så mycket att du kontacktade mig! :)

Tänään Kiira sai myös hampaiden raspauksen ja rokotuksen. Hampaat olivat kuulemma tosi hyvät, suussa ei mitään haavoja eikä raspillekaan ollut paljoa töitä. :) Rokotteesta K sai kunnon kuumeen viime kerralla, joten meikäläinen lähtee nyt uudelleen tallille mittaamaan siltä lämpöä ja juottamaan sille omenamehua. Seuraavat neljä päivää otetaankin sitten rauhallisesti ja levossa. :)