maanantai 2. maaliskuuta 2015

#31: Tallitytön tallityöt

Olinpas tuossa viikonloppuna tekemässä taas pitkästä aikaa tallitöitä, siis nimenomaan karsinan siivousta ja tarhaamista. Iltatalliahan teen suhteellisen säännöllisesti, noin kerran viikossa tai kahdessa. Nyt oli kiva pitkästä aikaa päästä talikon varteen, sillä uskokaa tai älkää, lannan lappaminen ynnä muut tallityöt on uskomattoman rentouttavia ja psyykkisesti palauttavia hommia silloin kun saa edetä omaan tahtiinsa eikä ole ketään hengittämässä niskaan tai häiritsemässä. Edes aikainen aamuherätys ei haittaa silloin kun niitä on se yksi viikossa ja kyseessä heppahommat. Mä en siis todellakaan ole aamuihminen. Oon aamuisin vielä enemmän myöhässä kuin tavallisesti ja sit kun ilmestyn paikalle, oon syvässä koomassa suurinpiirtein puoleen päivään asti riippumatta siitä miten paljon oon nukkunut. Enkä edes juo kahvia, joka pelastaisi. :D
 
Priimajälkeä karsinan siivouksessa! :D
 
Jotenkin sain itseni seitsemäksi talliin ja lämmin hörähdys oli ovella vastassa. Siitä sitten työt alulle ja heppojen ruokinta. Loimituskausi saisi mun puolesta jo tulla tiensä päähän, kun se energian ja ajan määrä, joka menee heppojen loimien metsästämiseen, on ihan suunnaton. Sit vaan hevoset pihalle ja karsinoiden siivous alkakoon!
 
"Ah, raitista ilmaa parhaan kaverin kanssa!"

"Mikä tuo laite on mikä sulla on kädessä?"




"Josko täältä sais rapsutuksia..."

 
En oo mikään lannanluonnin ultimate fani, vaikkakin musta tuli Siilissä ihan kohtalaisen tehokas siinä lajissa. Siellä karsinoita oli mun kontollani 11 per päivä ja aikaa siivoamiseen oli jotakin 35 minuutin ja tunnin väliltä. Lisäksi karsinat piti kääntää huolella, joten kyllä siellä sai painaa tuli hännän alla koko ajan. Just tällaisesta tallityöskentelystä en tykkää. Työntekijän stressi ja kiire välittyy hevosiinkin tosi herkästi ja vaikuttaa negatiivisesti hevosten hyvinvointiin. Kiirakin stressasi tosi paljon ja kehitti kaikenlaisia pahoja tapoja, kuten karsinan seinien viilaamisen hampailla,  pystyyn hyppelyn, karsinassaan pyörimisen jne. Lämmittää kyllä niin mun mieltä, kun Yyterissä  hevonen rentoutuu ja jo nyt on muuttunut selvästi levollisemmaksi. Pystyyn ei ole hypännyt mulla kertaakaan, ei pyöri karsinassaan  ja hampaiden viilaus on rajoittunut aamuruokinnan yhteyteen. Kyllä mä niin oikean ratkaisun tein! :)

Iltatallihommissa on myös tosi isoja eroja ja pakko sanoa, että se on mielettömän terapeuttista yksityistallimiljöössä. Kukaan ei käy nyppimässä hihasta, kun ei saa hevosta kuntoon, vaan saa tehdä työt omaan tahtiinsa ihan rauhassa. Haet hevoset sisään loogisessa järjestyksessä ilman, että tarvitsee silmäillä tuntilistaa ja varmistaa, että ratsastajien hepat on oikeaan aikaan sisällä. Älkää käsittäkö väärin, tykkään kyllä työskennellä myös ratsastuskoulussa, mutta silloin haluan keskittyä vain opetukseen enkä tallin tekoon. Iltatalli ratsastuskoulussa on kyllä ihan painajainen, varsinkin, jos olet ainoa työntekijä.
 
Joka tapauksessa tuun nyt jatkossa tekemään jonkin verran tallia ja musta se on ihan siisti juttu. Näkee ihan eri tavalla sen omankin hevosen, miten se käyttäytyy kellon ympäri. Lisäksi tulee paremmin puunattua noita Kiiran juoma- ja ruokakippoja, kun ne helposti jää siistimättä, jos ei tallia tee. Lupaan ja vannon, että ryhdistäydyn tässä asiassa, sitä ei tiedostakaan miten nopeasti ne menee tosi likaiseksi, ennen kuin ne jynssää harjalla ja tuloksena aivan ruskeaa vettä. Enpä itsekään ruokailisi niistä...
 
Ihan mielettömän hienoa, että nyt on jo maaliskuu ja virallisesti kevät! :) En oo mikään hirveän iso kevätfani ja tykkään siitä lähinnä porttina kesään, mutta kyllähän nuo aurinkoiset kevätpäivät ja solisevat purot tuo hymyn huulille. Pikkuhiljaa luonto puhkeaa kukkaan ja mikä tärkeintä, ratsastuskelit paranevat! Sitä odotellessa. Tervetuloa myös uudelle lukijalle, toivottavasti viihdyt! :)

Tyytyväinen tallityttö! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti