#15: Erikoispostaus - Tästä kaikki alkoi

Tällä kertaa palailen erikoispostauksen muodossa throwback Thursdayn kunniaksi ja siksi, että postauksia on kertynyt jo 15 kappaletta, vaikka juuri aloittelin tätä blogia. Mulla oli hauskaa katsellessani ja etsiessäni näitä kuvia, toivottavasti tekin tykkäätte! Pahoittelut näiden kuvien laadusta, aloitin ratsastuksen aikana, jona digikamera ei ollut vielä nähnyt päivänvaloa ja näistä osa on otettu valmiista kuvasta kännykällä.

Aloitin siis ratsastuksen siinä vuosituhannen vaihteessa talutustunneilla Ratsastuskoulu Zilpalla. Siellä tuli monet tunnit vietettyä koulun jälkeen ja sieltä löytyi myös ensimmäin hoitohevoseni What A Trick eli tutummin Heelia. Zilpalla sain jonkin näköisen perusratsastuksellisen pohjan, koin ensimmäiset laukannostoni, putoamiseni ja ensimmäisen todellisen hevosrakkauteni, piensuomenhevostamma Piparin Pilkkeen (yllättäen Heeliasta ei muodostunutkaan minulle se number 1, tosin hoidinkin sitä vain lyhytaikaisesti). Opin lisäksi perusvarustehuollon, satulan ja suitsien pesun. Loppujen lopuksi en kuitenkaan päässyt etenemään Zilpalla kunnolla, enkä oikeastaan viihtynyt siellä kovin hyvin, joten kun Pipari myytiin vuonna 2005 tai 2006 lopetin ratsastuksen Zilpalla. Loppuvuosilta Zilpalla minulla ei juurikaan ole kuvia, mutta tässä ratsastusharrastukseni alku.

VUOSI 2000

Kyseessä on ehdottomasti yksi ensimmäisistä ratsastuskerroistani.

 

Kantapääongelma selvästi on roikkunut mukana alusta alkaen. :'D

 

VUOSI 2001

 



 

Siirryin talutuksesta ratsastuskoulun tunneille.

 

 

 

 



Huonolaatuinen kuva, mutta se onni mikä loisti kasvoilta jo tuolloin, loistaa vieläkin - ainakin hyvin menneen ratsastuksen jälkeen!

 

Tällä tavalla mun ratsastusharrastus siis lähti käyntiin. Toki olin ollut hevosen selässä aiemminkin, kuten messuilla ponitalutuksessa.  Muistan eräänkin kerran, kun olin jo ratsastanut jonkin aikaa ja kävin ponitalutuksessa jossain tapahtumassa ja minua otti päähän, kun en saanut ratsastaa muuta kuin käyntiä. Kiukuttelu kostautui silloin ja kyseinen shetlanninponi säikähti jotain ja ylimielinen pikkuratsastaja kävi tontissa. :D Ratsastustunneillakin suosikkeja olivat aina ne hevoset, joiden kanssa pääsi vaivatta mahdollisimman lujaa. Itsesuojeluvaisto puuttui jo silloin täysin... Nykyään vain kaiholla muistelen aikoja, jolloin vielä pystyi ratsastamaan niitä pienimpiä poneja. Muistan senkin, kun talviratsastusleirillä ensimmäisen kerran jaloista jäi lumeen urat, kun ratsastin shetlanninponilla. :D Ja kyllähän sitä pituutta tähän varteen siunaantuikin!

 

Tänään olisi tarkoitus ottaa muutama hyppy Kiiran kanssa ja sisko alustavasti lupautuikin kameran varteen. Muutenkin mukavampi hypätä, kun joku on siinä apukäsinä tarpeen vaatiessa  nostamassa puomeja ja hätäkeskuksen numero valmiina näytöllä. Ilmoittauduin myös alustavasti viikonlopun harjoitusestekisoihin, peräti 40-50 cm:n luokkaan (nyt porukka ihmettelee, että miten ajattelin suoriutua estenäytöistäni :D). Mutta pointti on lähinnä siinä, että testaan Kiiran kisakäyttätymistä. Polvien takia en vieläkään ole treenannut 70 cm:iä isompia esteitä ja en halua prässätä Kiiraa liikaa. Ja jos heppa tuntuu huonommalta vielä tässä ennen kisoja niin perun koko homman.

 

Tällaista tänään, ja lämpimästi tervetuloa uudelle lukijalle! :)