Lauantaina koitin kovasti valmistautua lähtöön henkisesti ja päivä tallilla alkoi varusteiden puhdistuksella. Purin suitset ja pesin ne huolella, öljyten ne vielä nahkaöljyllä. Se eron räikeys lyö mut joka kerta ällikällä. Rakastan sitä, miten pesu + nahkaöljy-yhdistelmä saa suitset pehmeiksi ja taipuisiksi. Kun Kiira tuli mulle, vannoin että siivoan varusteet huolella joka viikko, mutta se on hieman jäänyt... Nyt saan olla tyytyväinen, jos siivoan ne kerran kahdessa tai kolmessa viikossa. Tosin syksyn kurakeleillä pitäisi tämänkin asian suhteen petrata.
Kiira nautti täysin siemauksin viimeisestä päivästään isossa tarhassaan. K on viihtynyt hieman huonommin ulkona tarhakaverinsa myynnin jälkeen ja se yleensä kaipaakin sisälle aiempaa aikaisemmin. Lauantaina se ei kuitenkaan olisi vielä halunnut sisälle, mutta mun oli pakko ehtiä ratsastamaan se ennen pakkaamista. Kuvailin sitä hetken tarhassaan ja se lähti lopulta tulemaan kohti.
"En varmana tule sisälle, tai ainakin saat hakea mut täältä!"
"No ehkä mä sitten tuun lähemmäksi, koska ikäväähän tuolla on yksin."
"Laita nyt se puhelin pois, kun mä tulin tähän."
"Kyllähän mua kelpaa kuvatakin, oota kun mä poseeraan."
"No niin, tuu jo, mennään talliin!"
Ratsastin Kiiran läpi nopeasti kentällä ja sisko sai napattua muutamia kuviakin. Kiira on nyt kerännyt melkeinpä häiritsevän paljon mahaa. Tämä ratsastuskerta tuntui selkään paljon paremmalta kuin miltä se kuvissa näytti ja sainpahan ainakin nauraa ja kauhistella mun istuntaa ja jalkojen asentoa. Oh my gosh ja mä sanon kaikille että ratsastusta on lähes se 15 vuotta takana... :D Oon nyt taas totuttanut itseäni ihan liian lyhyisiin jalustimiin, koska niin saan kätevästi huijattua itseäni ja alan uskoa, että mun jalat on hevosen ympärillä, paino jalustimilla. Totuushan on, että näytän vain harvinaisen idiootilta satulassa, kun ratsastan koulua äärimmäisen estejalustimilla.
Alkuverkasta tämä kuva. Mitenkä mun vasen nilkka voikin taipua noin luonnottomasti?
Pienimuotoinen tuoli-istunta... Tässä näkee tosi selvästi, miten nuo jalustimet on ihan liian lyhyet ja koko mun istunta kärsii siitä. Uudella tallilla jalustimet pitenivätkin heti reiällä ja myöhemmin siitä vielä kahdella nähtyäni nämä kuvat.
Tämä on julkaisu kelpoista materiaalia verrattuna osaan kuvista. Leikkasin muuten Kiiran harjankin ennen uuteen talliin siirtymistä, koska en olisi kehdannut viedä sinne ihan mörrimöykyn näköistä peikkoa. Ensimmäinen kerta, kun trimmaan harjaa ja mielestäni tulos oli mun leikkaustaidot tuntien yllättävän hyvä.
Sain tästäkin kuvasta makeat naurut - Ei, en kuuntele musiikkia ratsastaessani, vaan hupparin nauha oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kiira ainakin astuu oikealla takajalallaan harvinaisen hyvin alleen.
Kaiken kaikkiaan olen tosi kiitollinen Yyterissä viettämästäni ajasta ja Kiiran hyvästä hoidosta! Siellä oli hyvä miljöö opetella hevosenomistajuutta, monia ihmisiä, jotka auttoivat mua tällä taipaleella ja joita jäin kaipaamaan uudella tallilla. Kiira viihtyi Yyterissä myös oikein hyvin ja kasvatti aika komean heinämahan. niin kuin kuvistakin näkee. Seuraavaksi kerron vähän ajankohtaisempaa kuulumista uudelta tallilta ja miten Kiiran ja mun arki on täällä lähtenyt sujumaan.
Ja loppuun on laitettava ehdottomasti kaikkein naurettavin viimeisistä Yyteri-kuvista. En tajua, miten tuollainen otos on meistä saatu. Jos tämä on meidän normityöskentelyä, niin tervetuloa vain mun pitämille tunneille! Tästä saadaan jo ratsastukseen uusi alalaji - limboratsastus! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti