#47: Kuulumisia ja muutama kuva viime Lissun valkusta

Onpa päivät taas vierineet ohi ja toukokuu on päässyt oikein kunnolla käyntiin! Itse oon ollut ihan superkiireinen näinä päivinä ja siksi blogin päivittelykin on jäänyt vähän taka-alalle. Aloitin tässä työt uudessa paikassa, lisäksi mulla on ollut nyt paljon muuta menoa heppojen ulkopuolelta. Mutta joka päivä on jälleen tallilla käyty! :) Viime postaus päättyi vähän ikävään fiilikseen ja Kiiran kieliongelma vaikutti myös mun motivaatioon tosi paljon. Peruin meidän lähdön kotikisoissa ja tyydyin tekemään tallia. Sit vaihtelin Kiiran kuolainta, kokeilin ensin melko suoraa kielentilallista kuolainta, mutta alkuhämmennyksen jälkeen Kiira lykkäsi kieltään edelleen ulos. Sit vaihdoin kolmipalaan, mutta tulos oli ihan sama. Me oltiin maastossa puskailemassa koko viikonloppu, kun ei huvittanut selitellä kaikille meidän ongelmaa. Lisäksi ajattelin, että Kiiralle tekee hyvää päästä välillä helpommalla ja se nautti ihan silmissä maastolenkeistä, vaikka sielläkin roikotti kieltään ulkona, oli ohja tuntumalla tai ei.

Oli ihan pakko laittaa tämä, koska tää kuvasti fiilistä niin hyvin. Oikea lohikäärme! :D

Vasta tällä viikolla tunnelissa on alkanut taas näkyä hieman valoa. Kolmipala on edelleen käytössä ja pikkuhiljaa Kiiran kieli alkaa taas viihtyä suussa paremmin ja se on ollut tosi kiva ratsastaa. Olen keskittynyt käden paikallaan pitämiseen ja siihen, että K vastaa pohkeeseen niin hyvin, ettei mun tarvii yhtään koventaa otetta sen suuhun. Kiira on vaan haastava yhdistelmä siinä mielessä, että se on samaan aikaan tosi vahva suustaan eikä kuuntele pidätteitä ja toisaalta hirveän herkkä. Nyt se ainainen ohjaan nojaaminen on jäänyt jopa vähemmälle, kun K selvästi pyrkii olemaan nojaamatta ohjaan ja mä pyrin ratsastamaan niin, etten missään vaiheessa jää kannattelemaan sitä.

Kyllä se ryhdikäskin osaa olla... ajoittain ja 2 sekuntia kerrallaan.

Nyt teen sen kanssa juttuja, mitkä sujuu ja on siitä kivaa, unohtamatta kuitenkaan läpiratsastusta. Viikon sisään ollaan maastoiltu kolmesti (joista kaksi kertaa takaosaa vahvistavaa kiipeilyä), hypätty kerran ja tehty pari lyhyttä koulutreeniä/läpiratsastusta. Lisäksi mukana on juoksutusta ja puomeja sopivassa suhteessa. Tällä suunnitelmalla ja TODELLA herkällä kädellä toivotaan, että se kielen roikotus jäisi kokonaan pois. Isommat valmennukset on tällä erää tauolla.