#23: Going home

Venähtäneen hiljaisuuden jälkeen on aika kertoa vähän erilaisia uutisia. Me ollaan Kiiran kanssa muutettu takaisin Yyteriin. Päätökseen vaikutti useat syyt, mutta pääasiassa se, ettei mulla ollut näyttöhevosta 8 viikon päästä koittaviin näyttöihin. Paine oli kova, mulle suositeltiin Kiiran myyntiä, mutta eipä se olisi mua auttanut, koska ostajaehdokasryhmä olisi ollut aika marginaali enkä mä halua sitä myydä. Oon aina halunnut nähdä hevoset yksilöinä, en välineinä ja kun annoin Kiiralle kodin, annoin sen pysyvästi.

Hevosongelmista kasvoi motivaatio-ongelma ja huomasin, että ilo tallille menosta ja ratsastuksesta katosi. Järkyttävä paine oli aina läsnä ja jotenkin tuntui, että hakkasin päätä seinään ja pointti koko hommasta katosi siksi, että etenemistä ei tapahtunut. Toki me nyt kehityttiin mielettömästi Kiiran kanssa ja se tuli tasaisesti eteenpäin, mutta ei tarpeeksi nopeasti tämän aikataulun näyttöihin.

 

 Viimeinen niitti arkkuun tuli klinikalla, jossa käytiin keskiviikkona. Halusin selvittää, mistä Kiiran edelleen jatkuva vastustelu ja jäykkyys johtuu. Kinnerpatteja epäiltiin talliporukan kanssa ja olin jo henkisesti varautunut pitkään saikkuun. Kintereet ja polvet kuvattiin ja kuvat olivat täysin puhtaat. Oikea takapolvi on kuitenkin eläinlääkärin mukaan heikohko ja se aiheuttaa kiertoliikkeen (joka on paljon pienentynyt kesästä). Polvi piikitettiin ja Kiira on nyt viikon käyntiliikunnalla. Tämän jälkeen lähdetään asteittain treenaamaan polvea, ja nyt paljon hankitreeniä kehiin. Sääli vain, että Porin hanget loistavat poissaolollaan. Takapäätä täytyy edelleen vahvistaa, mutta kesällä tilanne on toivottavasti eri. Tässä tilanteessa tein lopullisen päätöksen. Tosi usein mun työpäivät venyivät niin pitkiksi, että Kiira oli helposti se, joka kärsi niistä. Usein valitsin juoksutuksen tai vapaan ratsastuksen sijaan. Ja seisomallahan se takapää ei siitä kehity. Joten nyt keskityn täysillä Kiiraan ja yritän saada sen kuntoon. Varsinkin, kun kuvat oli niin hyvät, niin olisi sääli nyt heittää työ hukkaan. Joten muutettiin takaisin tuttuun ympäristöön ja kevät treenataan. Sitten nähdään missä ollaan kesällä.

 

 

Päätöksen jälkeen oon ollut helpottunut, vaikka olikin haikeaa jättää ihanat oppilaat ja työkaverit. Kaikille asioille on aikansa ja paikkansa ja tämä ajoitus ei vaan mahdollistanut mulle etenemistä tässä projektissa. Ala tuntui kuitenkin omalta ja opin ihan mielettömästi. Siitä on varmasti hyötyä, kun toivottavasti tulevaisuudessa saan tutkintoni kasaan. Joskus pitää tehdä vaikeitakin päätöksiä, mutta tiedän, että kaikki tulee kääntymään parhain päin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mun tekee mieli lähteä tallille ja viettää siellä aikaa. :)

 

Kiirakin huokaisi syvään, kun se astui kopista ulos. Se on ollut taas alusta asti tyyni ja vaikuttaa tietävän missä ollaan. Oon nyt kävelyttänyt sitä sekä maasta että selästä. Se on ollut hyvin asiallinen ja eilen uskaltauduin selkään ilman satulaa pitkästä aikaa. Ja on se selkä pyöristynyt! Mulla on satulan metsästys edessä, mutta tiedän suurinpiirtein mitä olen hakemassa. Ja meidän vanha Pfiff Pilot 17"5 on muuten edelleen myynnissä! Myydään huollettuna ja hyvässä kunnossa, hinnasta voidaan neuvotella.

 

Kiira pääsi muuten BFF:nsä kanssa samaan tarhaan jälleen. Ja kyllä ne toisensa tunnistivat, olihan ne kesällä kuin paita ja peppu laitumella. Netta kyllä johtaa laumaa tätä nykyä, mutta toimeen tulevat edelleen. Vaikuttaa siltä, että mun päätös oli oikea sekä Kiiran että itseni kannalta. :) Mutta kyllä musta vielä tulee se ratsastuksenohjaaja joku kaunis päivä (ellen muuta mieltäni)!

 

Pidän muuten mielelläni ratsastustunteja Satakunnan alueella, jos kiinnostusta riittää! Olen opettanut ratsukoita alkeista SM-tasoon asti ja olen positiivinen ja pidetty opettaja. Lisäksi kalenteriin mahtuu jälleen myös ratsastettavia hevosia, eli jos kaipaat liikutusta ym. hevosellesi, ota rohkeasti yhteyttä! :)