#38: Paluu siirtymisiin ja perustyöskentelyyn

Vielä viikko takaperin Kiira oli ihan super ratsastaa, ja tätä hyvää putkea oli kestänyt jo pidemmän aikaa (reilu viikon). Tunsin vahvasti, että tultiin siinä ajassa ihan kilometrikaupalla eteenpäin ratsukkona. Kiira oli pääasiassa pohkeen edessä, kevyellä tuntumalla edestä ja pääsin lyhentämään sitä edestä entistä paremmin. Käytiin Lissun kouluvalmennuksessakin ja harjoiteltiin sulkutaivutusten alkeita sekä takaosakäännöksiä ja Kiira omaksui uudet asiat hyvin. Lissukin kehui Kiiran liikettä ja että se näytti hyvältä (Lissu ei turhaan kehu, joten kaiken positiivisen sen suusta tietää ansainneensa). Mun istuntaa korjattiin myös urakalla, koska mun oma paino keikkuu aina Kiiran oikealla puolella tehden vasempaan kierrokseen ratsastamisesta todella vaikeaa. Kotiläksyksi sain korjata mun istuntaa ja kiinnittää huomiota siihen, että ratsastan symmetrisemmin.

 

Sitten tapahtui vapaapäivä. Keskiviikkona mulla oli iltatalli ja kiireisen aikataulun seurauksena en ehtinyt Kiiraa kävelyttää, vaikka alunperin oli tarkoitus. Nämä täydet vapaat ei oikein Kiiralle sovi ja seuraukset olivat nähtävissä heti torstaina, kun seuraavaksi kiipesin Kiiran selkään. Alla oli hyvin pohkeen takana mateleva laama, liike oli täysin poissa ja hevonen kärttyinen ja jäykkä. Jaloista ei löytynyt mitään vikaa, olivat ihan kuivat ja viileät, mutta epäilen vatsaa yhdistettynä vapaapäivän jälkeiseen jäykkyyteen. K reagoi kaikkeen voimakkaasti vatsallaan ja sillä on taas vaihteeksi ollut vatsa sekaisin. Toimintasuunnitelma on tämä:

 

1) maitohappobakteeri ruokaan
2) kuivikkeen vaihto pelletistä turpeeseen, kun se syö sitä ihan kiitettävästi
3) heinän vaihto säilöstä kuivaan

 

Joka tapauksessa jouduin komentamaan Kiiraa aika voimakkaasti, josta se puolestaan veti herneen nenään ja latasi kunnon pukin suoraan maneesin oven ikkunaan... Järkyttävä rysäys kuului, mutta onneksi ikkuna on todistetusti potkunkestävä, kun ei hajonnut.

 

Loppuajasta ratsastin vielä hetken kentällä ja Kiira ei edelleenkään olisi halunnut tehdä mitään. Lopulta se liikkui siedettävästi, mutta ei edelleenkään kunnolla eteen. Ironista tässä on se, että kun saan jonkun kameran varteen, niin Kiiralla on poikkeuksetta huono päivä. :D Tässä joka tapauksessa hieman kuvamatskua tuosta päivästä.

 

Aloiteltiin maneesissa ja Kiira ei olisi millään liikkunut mihinkään.

Julkaisin tämän kuvan vain, koska siinä näkyy miten totaalilaama mulla oli torstaina alla. :D

Siirryttiin ulos ja ratsastajalle tuli kuuma. Hevonen alkoi liikkua aavistuksen paremmin, mutta oli edelleen tosi tahmea. Ja nää mun ratsastusilmeet on ihan legendaarisia! :D

Pikkuhiljaa parantaen ja takaosaa enemmän alle.

 

Tässä kuvassa mun ratsastusilme oli niin järkyttävä, että oli ihan pakko sensuroida... Ehkä sisällytän nämä blogin joulukalenteriin, jotta tekin saatte vielä nauraa. :D

 

 

Perjantaina K oli tosiaan edellisen postauksen hyppytreeneissä ja edelleen aika jäykkä. Lauantaina mentiin palauttavalle kiipeilylenkille maastoon ja K oli jo parempi. Eteenpäinpyrkimystä löytyi jo omasta takaa ja vaadin siltä pyöreänä kulkemista myös maastossa. Tavallisesti maastot on meillä rennompia enkä vaadi hevoselta kouluratsastusjuttuja, mutta nyt tarkoitus on kehittää Kiiran kuntoa ja kykyä kantaa itseään oikein.
 

Eilen tehtiin puomitreeni, jolla pyrin kehittämään erityisesti Kiiran laukkaa. Ongelmana siinä on se, että laukka ei oikein etene ellen minä lykkää siihen vauhtia lähes joka askeleella. EI NÄIN. Vaihtoehtoisesti Kiira saattaa myös laukata innokkaammin eteen, mistä seuraa useimmiten pupuloikkia ja pukkeja. Kentällä oli 4 kpl laukkapuomeja noin 3 metrin etäisyyksillä sekä kaksi laukkapuomia n. 16 metrin välillä. Kiira suoriutui puomeista ihan hyvin ja tasaisesti, mutta totesin, että sen kunto on tippunut saikkuilujen myötä aika reippaasti. Se ei jaksa kantaa itseään pitkiä aikoja kovin hyvin eikä jaksa ylläpitää hyvälaatuista laukkaa kovin pitkään. Meillä on edessä siis rantalaukkailuja, joilla sen kestävyys- ja lihaskuntoa aletaan tästä nostaa.
 

Eilen yritin taas kiinnittää siihen huomiota, että K työskentelisi rehellisesti takaa eteen ja takaosa olisi kunnolla alla. Se oli edelleen tosi hidas pohkeelle ja jopa raipalle. Pikkuhiljaa se siitä parani ja kun lopetin, se kulki jo hyvin avuilla. Mutta haluan sen viime viikon Kiiran takaisin. Aloin miettiä mitä tein eri tavalla silloin, kun Kiira oli niin super. Ja se on taas back to basics eli siirtymisiä! Oon joskus vähän liian lepsu näiden suhteen ja tyydyn viivästyneempään reaktioon kuin pitäisi. Tänään teen Kiiran kanssa koulutreenin ja pohkeeseen pitää AINA reagoida HETI. Käsi on samaan aikaan ihan hiljaa paikallaan. Se ei haittaa niin paljoa, jos Kiira nousee hetkeksi pois muodosta, kunhan suunta on kokoajan eteenpäin. Liian tiukka tuntuma vain tappaa juuri luodun liike-energian ja antaa hevoselle ristiriitaisia viestejä. Tällä treenillä siis maanantaina! :)