Monen muun heppahullun tavoin myös mut löysi tänä viikonloppuna Tampereelta Hevoset 2015-messuilta. Kyseessä oli mun ensimmäinen kerta näillä messuilla, kun viime vuosina oon aina ollut Englannissa niiden aikaan. Tällä kertaa onneksi pääsin ja kokemus oli tosi mielenkiintoinen, vaikka olinkin paikalla vain sunnuntaina.
Toki tiesin että messut tulisivat olemaan isot ja kävijöitä paljon, mutta se hevosihmisten hervoton määrä pääsi kuitenkin lyömään ällikällä. On meitä vaan huikea joukko! :) Jopa siinä määrin oli porukkaa, että yhteenkään tuttuun en törmännyt (paitsi tuntemiini hevostarvikeliikkeen myyjiin), vaikka tosi moni ihan kaveripiiristäkin ilmoitti lähtevänsä messuille.
Täytyy sanoa, että tarjonta oli tosi kattava ja hevosihmisiä hemmoiteltiin oikein kunnolla. Itsekään en välttynyt ostoksilta, jotka tosin kaikki tulivat ihan tarpeeseen. Mukaan tarttui kaksi Lami-cellin kouluhuopaa, toinen tummansininen ja toinen ruskea. Alunperin suunnittelin ostavani vain toisen, mutta kun mulla oli niin suunnattomia vaikeuksia päättää väriä ja sain niistä vielä kelpo alennuksen, niin ne tarttuivat sitten mukaan molemmat... Valkoinen huopa jäi kyllä vielä ostamatta, mutta kaipa sekin tulee hankittua jossain kohtaa.
Lisäksi sain viimein hankittua Kiiralle rintaremmimartingaalin, josta olikin pari postausta takaperin puhetta. Ja päädyin siis nimenomaan rintaremmimartingaaliin normimartingaalin sijasta, koska se on tukevampi vaihtoehto ja samassa paketissa rintaremmi. Kirsikkana kakun päällä oli vielä karvankiillotusaine, joka lähti melkeinpä "kaupan päälle".
Pakko myöntää, että kyllä nuo messut sai mullekin kunnon ostobuumin päälle ja mukaan olisi tarttunut niin paljon kaikkea muutakin, jos budjetti olisi rajaton. 29 euron hintaisia kankisuitsia tutkiskelin kauan ja oli tosi lähellä etteivät nekin lähteneet matkaan mukaan, mutta vielä en niitä hankkinut. Mähän siis en ole ikinä edes ratsastanut vielä kangilla, mutta opettelu on edessä jossain vaiheessa ja ohjatusti. Nämä suitset olisivat tulleet ns. varastoon odottamaan oikeaa aikaa.
Seurasin myös kahta esteratsastuskilpailua, ensimmäinen oli Agrimarketin Speed Trophy korkeudella 130 cm ja jälkimmäinen oli niin ikään Agrimarketin Avant Gold Cup, jossa esteet olivat 140 cm. Tosi mielenkiintoista oli nähdä suomalaisen esteratsastuksen huippunimiä ihan livenä silmien edessä. Tykkäsin myös katsella miten ratsastajat ratkaisivat niitä tilanteita, joissa hevonen jännittyi tai pelkäsi messuyleisön edessä, eihän se ollut hevosillekaan ihan tyypillisin kilpailutilanne. Nollaratoja tuli suhteellisen vähän ja rata vaikuttikin jokseenkin haastavalta ratsastaa. Paljon annettiin myös mahdollisuuksia säästää aikaa, mutta tämä myös kostautui jyrkkinä käännöksinä ja lyhkäisinä teinä. Tosi mielenkiintoista nähdä, miten ratsastajat kykenivät tarvittaessa muuttamaan rytmiä ja pääsivät jopa takaisin siihen hyvin silloin kun se menetettiin. Pakko myöntää, että mua ei kyllä noista esteistä saisi millään yli, täytyy vähän olla hullu jos tuohon lähtee! :D toisaalta kyllä rutiinin kanssa niitä uskaltaakin sitten nostaa.
 |
| Hyppykuvat valitettavasti kaikki epäonnistuivat, kun en kiireessä löytänyt kamerasta sopivia asetuksia. |
Kiitos Tampereen hevosmessut 2015 ja ensi vuotta odotellessa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti